Kai sitä pitää näin vuoden viimeisen päivän kunniakse vähän muistella kulunutta vuotta 2011!
Vuosi 2011 on mennyt ainakin multa todella nopeasti ohitse, muistan tuoreesti miten viime uutena vuotena istuskelin katolle vievillä tikkailla ja tiirasin raketteja ja siitä nyt on kuitenkin jo vuosi aikaa.
Vuosi ei ehkä ollut sellainen juhlavuosi mitä ajattelin, en ehtinyt vielä mullistaa maailmaa tai tekemään asioita joita aion. Vuoden alussa oli niin paljon tehtävää ja niin paljon aikaa, mutta jotenkin se aika vaan valui lävitse ja monia asioita jäi tekemättä. Tottakai tein myös paljon asioita, joita halusinkin eli tilanne on kai fifty-fifty?
Tämän vuoden aikana onnistuin nolaamaan itseni totaalisesti useampaankin otteeseen, mutta oli niitä onnistumisiakin. Onnistumisista ehkä suurimpiin kuului peruskoulun lopettaminen keskinkertaisilla arvosanoilla, mutta kaikkein suurin taisi olla unelmakouluun pääseminen. Hetki jolloin kirjekuori tömähti postilaatikkoon oli kohtalokas. Siinä kyynelehdin varmana siitä, että joutuisin opiskelemaan kokki-puolelle Raisioon tai muuhun vastaavaan paikkaan, joita olin vain keksinyt hakulomakkeeseen. Avattuani kuoren kyyneleet lisääntyivät lukiessani paperista: ”Teidät on valittu opiskelemaan Elintarvikealaa…” Loppua en edes lukenut, kun en enää kyyneliltäni mitään nähnyt.
Alkuvuosi nyt meni miten meni ja aina silloin tällöin varjostaa nykyhetkeäkin. Mutta pitkä kesäloma ja uusi koulu, toivat niin paljon uutta ettei sitä oikein ehtinyt edes tajuamaan.
Tänä vuonna on tehty jos jonkinmoisia reissuja ja ties minne. Viikko Ähtärissä taisi olla, paras niistä kaikista mutta niitä on monia muitakin. Ihan vain kavereilla vierailut tai rippijuhlat ja muut kissanristiäiset.
Tämänkin vuoden läpi ystävät auttoivat jaksamaan ja toivat päiviin valoa ja naurua. Vaikka oman temperamenttisen, äkkipikaisen, itsekkään ja muut samankaltaiset luonteenpiirteeni toivat hankaluuksia ystävyyssuhteisiin ja muuhunkin elämään. On tapeltu, itketty, naurettu ja sovittu useasti yhdessä kaikkien kavereitten kanssa. Tai no osa ei ole ehtinyt vielä siihen tappeluvaiheeseen. Toiset taas heidänkin edestä... On ehditty tappelemaan ystävien, tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Mutta myös naurettukkin ystävien, tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Sellaista se elämä mun kanssa vaan... Näissä ei siis oo mitään järjestystä.
Tänä vuonna on tullut vietettyä aikaa Annin kanssa enemmän, kuin silloin kun kävimme samaa koulua. Vaikka Anni on vuoden nuorempi on hänen juttunsa yleensä, omianikin paljon edistyneempiä. Annin kanssa on vietetty monia pyöräretkiä ja kuvailuja, on naurettu, laulettu ja vaikka mitä muuta. Tuli kesällä myös käytyä Annin rippijuhlissakin. Anni-ananas
Sitten Karpo! Karpo auttoi läpi alkuvuoden ja senkin jälkeen vähän kauempaata käsin. Olihan se kova pala, kun Karpo peruskoulun päättymisen jälkeen muutti Lahteen. Mutta Lahteen Karpo kuuluu, kunhan vain muistaa meitä turkulaisiakin välillä käydä moikkaamassa. Karpon kanssa on tänäkin vuonna vietetty ne hauskimmat hetket ja naurettu ne parhaimmat naurut, vaikkei ollakkaan niin usein nähty. Ennen sitä vain saattoi ilmestyä Karpon oven taakse "Terve tulin nyt tänne" nykyään se vaan on hieman hankalampaa. Kaikki ne merirosvofrendi suunnitelmat ja kaikki ne hetket kun tosissamme ajattelimme "Otetaaks toi ja lähetää juoksee ja katotaan kui moni lähtee perään" pysyyy aina kultaisten muistojen kansiossa. Oli onni kohdata Karpo silloin seiskalla, kun vaihdoin luokkaa. Ala-astettakin käytiin samassa koulussa, mutta minä vian lähdin silloin siitä koulusta pois, kun Karpo sinne ilmestyi. Edelleen miten Karpon ja mun ystävyys alkoi on suuri mysteeri, koska kumpikaan meistä ei siitä mitään muista. Ei Karpo turhaan väitä olevansa kuningas, koska sitä Karpo tosiaan on
Ja Jelen vuoro! Jelen kanssa ei ikinä olekkaan tullut riideltyä ja Jele oli yksi niistä tukipilareista alkuvuonna. Koulun vaihduttua Jele on silti ollut mitä parhain bussikaveri vaikka eri kouluissa ollaankin. Tai no perjaatteessa sama kouluhan se on, ala ja rakennus vain eri. Mutta kuitenkin Jelen kanssa vietetty niitä naurun täyteisiä hetkiä ja jotain erittäin syvällisiä keskusteluja. Oli onni kohdata Jelekin silloin luokan vaihtuessa ja vielä suurempi onni oli Jelen muutto Paattisille. Ja Jelen luona on milloin minkälaisia juhliakin vietetty. Justus
Jajajajajaa sitten Petra! Petran kanssa on taas tänäkin vuonna naurettu ja hihitelty milloin millekkin asialle. Tuli kesällä Petran luona vietettyä jokunen päivä, joihin mukaan mahtui rippijuhlia, raveja ja vaikka mitä muuta. Petran kanssa tutustuttiin jokunen vuosi sitten ja onneksi tutustuttiinkin. Kultaisten muistojen joukkoon lisätään Petrankin kanssa vietettyjä useita ja useita hetkiä. Mietitäänpäs vaikka yhtälöä Kaarina+Petra+Kävyt+ulko wc=ikimuistoinen hetki! Pölhö ja kaunis Petra
Pinja! Pinja kuuluu myös uusiin tuttavuuksiini. Pinjalle mä puhuin oikeestaan ensimmäisenä uudessa koulussa, jopa niinki paljon et "Voiks tähän istuu" ja sillä hetkellä kumpikaan meistä ei vielä tiennyt et päädyttäis samalla luokalle ja ystävystyttäiskin vielä. Kun luokassa esittäydyttiin ekoilla viikoilla ja Pinja kertoi nimensä olin aivan varma et ollaan kohdattu joskus aiemminkin. Pinjan ulkonäkö ja nimi oli jotain niin tuttua, et tuntus ihan ku oltais jotain vanhoja bestiksiä. Vaikka totuus on ettei ikinä olla edes tavattukkaan aikaisemmin. Pinjan kanssa on shoppailtu, juhlittu, naurettu, luisteltu, puhuttu ja vietetty hyviä hetkiä. Pinja on ehkä kovaäänisin ihminen, jonka oon ikinä tavannut ...vihdoinkin siis joku kenen kanssa voi huutaa kilpaa. Kaunis ja tärkeä Pinsku
Jaaaaaaa Julia! Snellun kanssa on tullut vietettyä hauskoja hetkiä hauskojen hetkien perään. Snellun kanssakin ystävyys on kantanut tänne eskarista asti. Tosin matkanvarrelle on tullut niitä riitoja jokunen, joiden seurauksena minullahan ei ole mitään asiaa Snellun kotiin. Snellun kanssa ollaan tänä vuonna naurettu, hengailtu, puhuttu syvällisiä, arvosteltu ihmisiä. Snellu on ollu useesti täällä ja yhdessä oltiin laivalla ja vaikka mitä. Juttuja on niin paljon, että tässähän menis useampi vuosi luetellessa. Ystävyyden tielle on peruskoulun jälkeen tullut uudet koulut: Snellu, kun opiskelee rankasti lukiossa ja itse otan leppoisasti amiksessa, niin eivät aikataulut hirveän usein nappaa. Snellu on paras kaveri, jota kukaan voi ikinä toivoa
Eikä tietenkään unohdeta näitä kahta! Ellu ja Tapsa parhaimmat sisarukset, joita kukaan voi saada! Yhdessä ollaan tapeltu oikeast, tapeltu leikisti, mökötetty, naurettu, pelattu, urheiltu, käyty leffoissa ja hengailtu milloin missäkin. Ellun on paras sisko ja Ellun kanssa voi aina juoruta ties mistä ja hoitaa kaikki tyttömäiset asiani. Tapsa on paras veli ja Tapsan kanssa voinkin sitten päästää poikapuoleni esiin ja tapella ja heitellä läppää vaikka millä mitalla. Sisarusten kanssa on vietetty kuitenkin kaikista kavereista ne parhaimmat hetket ehdottomasti! Tapsa rakas
P.S. Anteeksi, että tästä tuli näin pitkä.