"And you let her go..."

Aika päivittää hieman kuulumisia taas. Nyt mennään jo työssäoppimisen viimeistä viikkoa ja se oikeasti harmittaa enemmän kuin voitte kuvitella. Mä rakastan mun työssäoppimispaikkaa: aika siellä kuuluu kuin siivillä ja siellä on oikeasti paljon parempi olla kuin koulussa. Vielä enemmän mä kuitenkin tuun kaipaa Tapsaa, tuun kaipaamaan sitä miten saan asua sen kanssa ja kertoo sille mun kuulumiset kun se kysyy. Ei kukaan ikinä kysy multa muuten miten päivä on mennyt eikä kukaan tosissaan kysy multa mitä mä haluan elämässäni tän koulun jälkeen, mut Tapsa tekee sen. No niin hyvä, nyt mä taas itken. Ja me syödään täällä kunnon ruokia, kerrankin sellasta mistä mä pidän.

 Ehkä mun piutää tästä siirtyy toiseen aiheeseen ja se itku postaus tehä viikonpäästä kun on aika mennä kotiin.

Viikko on ollut tuskainen. Maanantaina olin rugbyreeneissä ja niiden jälkeen fiilis olikin ihan hyvä, olin hieman poikki kuitenkin tunsin kerrankin tehneeni jotain. Seuraavana aamuna jo sainkin kirota. Tiistain ja keskiviikko meni linkuttaen, kuin vanhat ihmiset ja kerran jopa täysnäisesä bussissa tarjottiin istuma paikkaa ...taisin näyttää aika heikolta. Reippaana tyttönä menin ja kieltäydyin tästä paikasta ja seisoin - virhe, Naantali - Turku ei ole helppoa seistä molemmat jalat paskana... Keskiviikko ilta meni lähes huutaen kun yritin venytellä reisiilihaksiani, koska onhan se joutuessaan kulkemaan hissillä ykköskerrokseen kun portaita ei pääse kuin ryömien käsillä vetäen. Sekään ei minulta olisi onnistunut, kun maanantaina harjoitusten jälkeen olkapaat olivat verillä ja seuraavat päivät hartiat jumissa ...ei siis pienintäkään ajatusta tehdä käsillä mitään.

On ollut kauheeta tuskaa, kun ei ole päässyt istumaan tai puhumattakaan lihaskunnosta tai lenkkeilystä! Tänään ei vielä jalat anna juosta, mutta ehkä jo huomenna!

Viikonloput oon käyny kotona ja siellä on ihana pikkuprinsessani aina kehräämässä ja kynsimässä. Rakensin pikkuselle majankin pahveista, tietenkin pahvin jämiä on mukava imuroida nuoren neidin syödessä majaansa ...mutta asia kerrallaan.

AINIIIIIIN! Pahveista muistikin, pahvit ovat siis taulusta jonka sain. Taulusta jota odotin niin kauan ja vihdoinkin se tuli. Mahtavin taulu, mitä olen ikinä nähnyt ja taulu jollaista ei kenelläkään muulla ole. Taulun teki iki-ihana Karposeni mulle ja ääää oon taas niin fiiliksissä kun kattelen sen kuvaa!

Anteeksi omat kuvani ...kerrankin on vaan fiilis että näyttää hyvältä.

MY MUSIC

Ajattelinpa kertoa musiikkimaustani, koska esimerkiksi koulussa tulee tosi usein vastaan ihmisiltä ilmettä O.o kun kerron kuuntelevani jotain(muuta kuin Cheekkiä)

Ykkönenhän on ja tulee olemaan aina Cheek. Herran musaan pääsin sisään, kun isoveli sai joskus Kasvukipuja albumin lahjaksi jostain ja käänsinkin albumin äkkiä omaan talteeni ja edelleen se minulla on. Olihan sitä ennen jo fiilstelty esimerkiksi Räplaulajan vapaapäivää tai Avaimet mun kiesiin, mut ne oli vaan hyviä biisejä enne sitä. Ehdottomasti Cheekin ykkösbiisi löytyy edelleen Kasvukipuja albumilta ja 

sehän on: Vastatuulta.

Kuuntelen siis muutakin ja tässä nyt muutama esimerkki tuolta suomiräpin puolelta, joka on ehdottomasti parasta.

Uniikki, kaveri on ihan mahtava. Uniikkia fiilistellään sillon kun on hyvä fiilis, koska vähintään niistä biiseistä tulee hyvä mieli. Ainakin nyt aurinkoisina ja keväisinä päivinä on kaveri soinut taukoamatta puhelimessa.

 Mikael Gabriel. Aluksi olin ihan, että kuka tää jätkä luulee olevansa. Jossain haastattelussa muistan kaverin sanoneen suunnilleen näin "musta tykätään, koska mä uskallan olla erilainen ja räppää siitä mistä muut ei uskalla eli rakkaudesta" Siinä vaiheessa meikä jo kihisi, että kyllä ne muutki siitä räppää. Kuunteli vähän ja sitten vähän enemmän, ei hitto tää jätkä puhuukin asiaa se tosiaan räppää erilailla. Ja pikkuhiljaa tykäistyn enemmän ja enemmän ja nythän kaveri on jo TOP KOLMOSESSA.

 Tohon Uniikin kanssa ois varmaan voinu laittaa Kapasiteettiyksikön ja tietenkin Cheekin kaveriksi Herrasmiesliigan.

Kyllähän sitten listaan mahtuu se Brädikin. Brädikin soi muutamaan otteeseen puhelimessa, muttei enää alkuunkaan yhtä paljon kuin edellämainitut. Samaan kategoriaan menee varmaan myöskin JVG.

Elastinen oli jossain vaiheessa ykkönen ennen Cheekkiä, mutta nyt on pointsit vähän tippunut. Pakko kyllä myöntää et Elan uusimmassa hitissä on kyllä asennetta, että tulevia odotellessa. Karri koira ja Ruudolf, tietty listaan. Lord est, Aste, Janne Orden ja Nygård tuli aika kulutettua viime kesänä.

Harrastan myös paljon youtube surffailua, joten sieltä löytyy todella paljon uusia kavereita joita ei paljoa radioissa soitella ja silti biisit on ihan mahtikamaa. Niihin voin vaikka esimerkiksi sanoon WIL:in, mutta muitakin on ihan mahtavia.

Se siitä kategoriasta, jos sitä nyt mainitsis ne mitä muut ei ihan heti tiedäkkään.

Vicky Rosti, aivan mahtava. Naisessa on asennetta ja sen biisien sanat WOOOOU.

Kaija Koo, nyt on pakko ehkä myöntää etten kuunnellut niin paljoa enne Vain elämää, mutta jonkun verran ennen sitäkin.

Juha Tapio, aivan ihana. Ne biisien sanat saa sovitettua niin hyvin omaan elämään ja tiettyihin ihmisiin ettei sitä voi vaan olla kuuntelematta. Kaverille löytyy ihan levykin hyllystä.

Ressu Redford, aivan ihana! Taitais oikees kuulua tonne TOP VIIS artisteihin ainakin.

Eminemistä on digattukin jo ihan skidistä asti ja edelleen.

Ja muita hyvä. Akon, Antti Tuisku, Erin, Bruno Mars, Taylor Swift, Raappana, Juju ja oikeesti ihan sairaan monia muita. Ja sit on tietty niit muutamii biisei joiden esittäjää en saa koskaan edes tietää: ne vaan tulee radiosta koko ajan ja saa mut mukaansa.

Kuten nyt huomasitte(ainakin itse huomasin) kuuntelen aika paljon suomalaista. Johtuu osittain siitä, että kuuntelen tosi paljon sanoja ja omalla kielellä tietenkin ymmärrän ne paremmin. Ja tän nyt ei ollut missään nimessä tarkoitus olla "SE ON PASKA JA SE MYÖS VAIN NÄMÄ OVAT HYVIÄ", koska ikinä en lyttää ketään kokonaan vaan kaikilla on oikeesti ainakin yks hyvä biisi ellei useampikin. Nää vaan on ne artistit, jotka mun soittolistalla pyörii. Tosissani halusin myös avata muille silmiä, että kuuntelen oikeasti paljon muuta kuin Cheekkiä koska jostain kumman syystä moni on sen kuvan saanut.

"Menee niin hyvin, että hävettää..."

EIKÄEIKÄEIKÄEIKÄEIKÄ!! Mä en voi käsittää tätä ...mulla on liput Cheekin keikalle Helsingin jäähalliin!! EIKÄ, oikeesti! Ette tiedä miten paljon mä hypin  ja kiljuin ja hypin ja sit vähän kiljuinki viel! JÄÄHALLIIN! Tulee olemaan mahtavin keikka ikinä!

Ja mistä mä sain liput? Olin kyselly ihmisiä, että ketä lähtis mun kanssa ja kukaan ei lähteny. Sitte kysyin vielä siskoltaki ja eiiii, joten siinä kirosin sitten kaikki alimpaan helvettiin. Ja tänään facebookkiin seinälle pölähti viesti siltä mulkerolta kenet juuri olin kironnu alas, että hyvää aikasta synttäriä! EIKÄEIKÄ! Siis ihan tosi, voiko noin parasta siskoa ollakkaan!?!? ÄÄÄÄ, mä en pääse tästä ikinä yli...

No mut nyt palataan viime viikkoon. Viime viikko oli siis ensimmäinen viikko työssäoppimista. Paikka on mahtava kuten aattelinkin ennen topin alkua. Eikä ne aamuherätykset ainakaan vielä ole olleet kovin raskaita, katsoo miten nyt kun oon lomaillu maanantain ja tiistain täsä, kun olin viikonlopun töissä. Tapsan kanssa asuminenkin on ihan mahtavaa, vaikkei me nyt paljoo toisiimme nähäkään niin on siel paljon mukavampaa kun himassa. Viime viikko oli siis aivan mahtava ja toivottavasti seuraavat neljä viikkoa on myös.

Yks päivä viimeviikolla ei ollu niin mahtava alkuun. Meinaa lauantai, kamala päivä töissä: lyhyt päivä muuttuikin yber pitkäksi ja kaiken kukkuraksi oli se kamala myräkkä. Noh puoli kuolleena kotiin lähdettäessä kaaduin naamalleni useampaan otteeseen ja perseellenikin kerran. Tarkoitus olikin mennä kaupassa käymään ennen Tapsalle menoa ja kaupalla totesin lompakon unohtuneen. Siinä sitten takas myräkkään ja sisällä hengittelin ja pohtisin onko se kaiken sen vaivan arvoista palata takaisin. Palasin kumminkin kaupalle, jottai sain ne mokkapalat tehtyä ...kehuja ainakin tuli ja pellillinen hävisikin alta aikayksikön. Ilta olikin sitten paaaaaaaljon parempi. Ja huimilla 3h yöunilla sunnuntaina seitsemäksi töihin ja silti pakko sanoa etten ole kertaakan ollut niin pirteäyliväsynyt töissä. Maanantaina tulinkin sitten kotiinkotiin ja tänään on tarkoitus palata kaupunkiin päin.

Tää postaus on nyt vähän tylsä, koska kuviahan tulvii joka ovesta ja ikkunasta jnejne... MUTTA HEI VOITTEKO VIELÄKÄÄN KÄSITTÄÄ, ETTÄ MULLA ON LIPUT CHEEKIN KEIKALLE! koska mä en ainakaan voi ;D

R.I.P Pontus

Sä et koskaan edes ollut mun kissani, mutta silti kuullessani tapahtuneesta mä itkin. Aika kauankin, vaikken olisi uskonut sitä. Lepää rauhassa.