Lauantaina se oli, se mitä oltiin odotettu älyttömän pitkään, yli puolivuotta! Cheek- Helsingin jäähallissa.
Useista kyselyistäni huolimatta kukaan ei suostunut lähtemään kanssani kyseiseen konserttiin ja sehän pänni ja niin hautasinkin ajatuksen kokonaan pois mielestäni. Mutta sitten: päivänä jolloin liput tulivat myyntiin ja loppuivatkin 20 minuutissa sais viestin facebookkiin ..."Hyvää superhyperetukäteistä synttäriä melkein vuoden päähän! Kaksi Cheekin lippua tulossa!" JA VOI HYVÄNEN AIKA! Arvatkaa vaan kiljuinko, itkinkö ja hypinkö, siis ihan tärisin onnesta!
Päällä tietenkin vedin jo aikaisemmin tilaamani paidan.
Lauantaina sitten saavuimme paikalle jo useita tunteja ennen keikkaa(tosin moni oli tullut jo useita tunteja meitäkin aikaisemmin) ja niimpä saimmekin hyvät paikat jonosta, olimme aivan etunenässä.
Kuunneltuamme parisen tuntia kolmen ihanan ämmän juttelua siinä takana miten minä vien jonossa kolmen ihmisen tilan ja, että olen niin vitun läski että pitäis olla jonon perällä, puhumattakaan siitä onko siskoni pohkeet 100% lihasta vai ei ...alkoi kieltämättä hermot jo kiristymään, mutta ei se haitannu - olin kuitenkin menossa ennen niitä ämmiä sinne keikalle jota oli niin kauan odottanu joka tulisi olemaan mahtavinta mitä mikään kokemani aikaisemmin on ollut niin sekään paskanjauhanta ei haitannut.
Mutta arvaappa vaan oltiinko siinä jonossa missä oli joku pieni muijankäppänä, joka ei yksinkertaisesti handlannut töitään ja siinä ajassa kun meistä eka oli sisällä oli muista jonoista jo vähintään kymmenen sisällä. Ja siinä kilpailussa päti vain viidakonlait - käytettiin kyynerpäitä, käsilaukkuja ja katottin kenen läskipohkeet juoksee kovempaa kuin muiden tikut.
Siellä me nyt oltiin, kaiteella - ei ihan keskellä kiitos sen käppänän, mutta edessä!
Viimeinkin konsertti alkoi ja jo ensihetkellä tajusin miten tää tulee olemaan mun elämäni paras ilta ja tätä ei tuu pilaamaan mikään, eikä mikään koskaan voittamaan.
Siis se oli USKOMATONTA!
Siellä oli ilotulituksia,
liekkejä,
parhaitta artisteja Sillanpää, Jonne Aaron, Kaija Koo, Taikapeili, Rähinä, Jonna... siis vaikka millä mitalla, kaikkia uskomattomia artisteja!
Avaimet mun kiesiin, sinne lavalle ajettiin autolla! Ja se muija joka joskus yheksän vuotta sitte on sen biisin vetäny niin se oli siellä, mitä mahtavuutta!
Siis mun pitkän teini-ikäni suurin idoli, se kenen kuvilla mun huone on siskoni sanoin tapetoitu(eikä niiitä oikeesti oo ku kolme!) seisoi siinä metrin päässä musta ja katto mua silmiin hetken, vaan sen hetken. Ja mä itkin varmaan puolet keikasta mä itkin, että miten mikään voi olla niin täydellistä.
Ja jälkeen käytiin vielä tyhjentämässä fanituotteet kojusta. Levyhän mulla oli jo varattuna ja olin sen jo perjantaina hakenu ja opetellu biisit ulkoota.
Kiitos siskoni! <3
