"Life's so fucking pretty..."

Maanantaina suuntasin taas rohkeena kouluun vaikka kamala keuhkoyskä oli riivannut koko viikonlopun.. Noh koulussa varmaan joka vastaantulijalla totesin kuolevani kohta tai muuta henkevää.. Ihmettelin kävellessä portaita aamukahville miten voi olla näin kamala hiki, kun muut valittivat kylmyyttä ja ajattelin noh se vaan johtuu kun en saa happea keuhkoihin nuhan vuoksi... Loppujenlopuksi ruokailusta suunnattiin Tompan kanssa terkkarille ja kuinka ollakkaan terkkari ei ehtinyt ottaa vastaan vaan antoi jonkun särkylääkkeen ja lähti ruokatauolle... Noh 12 jälkeen suuntasin takaisin terkkarin siipeen ja tällä kertaa edessä jonossa oli 3 muuta... noh siinä odoteltua viimein pääsin sisään terkkari kyseli yskästä ja otti ohimennen kuumeenkin ja sitä löytykin ihan 37,8 asteen edestä... Eikun sairaslomalle, tosin lääkärin kautta. Siinä siis lähdin taapertamaan kohto koululääkäriä joka toimii muutaman kilsan päässä koulusta. No lääkäri kirjoittikin saikkua muutamaksi päiväksi ja laittoi lähetteet jatkotutkimuksiin...
Kävin siis keuhkoröntgenissä, verikokeissa ja nieluviljelyssä... Että oli mukavaa käydä 5 eri henkilöllä ennen kuin pääsi kotiin, koska aloin olemaan jo aika kuollut...
Tosiaan nyt vedetään sitten keuhkoinfektioon ja nielutulehdukseen antibiootteja taas muutaman vuoden edestä...

Eniten kaikessa vituttaa se koulusta poissaolo.. Meillä kun on uudet luokat ja uudet aineet ja opettajat, jään kaikessa ulkopuolelle.. En tunne opettajia, en tutustu oppilaisiin... Koska jo perjantaina poissaollessa koulussa tapahtui paljon kaikennäköistä niin mites tässä tämän viikon aikana? Puhumattakaan korvaamisesta... Perseestä taas kaikki paska...

"Tätä poltet mun sisäl ei koskaan hiipumaan saa..."

hmmmm en ookkaa taas pahemmin ilmotellu ittestäni hetkeen...
Koulu on siis taas alkanu ja mä sinäänsä jo odotin sitä, koska lomat on jokseenkin tylsiä. No enhän mä siellä käyny sillon tiistaina ku äkkii kääntämässä ja keskiviikkona ja torstaina sitten jo ihan leivottiin. Perjantaina olinkin sitten taas poissa ja leivoin 60v. synttäreille...

Noh kakuthan oli ihan jäätäviä ulkoisesti että oikeen hävetti sellasiaa viedä tarjolle puhumattakaan pohjista tai niiden teosta... Jälleen kerran vannoin etten ikinä enää ikinä tee ainuttakaan kakkua saati leivo ollenkaan!

Kuvaajana Samuli Sorvakko

Juhlat menivät mukavasti, jossei lasketa miten hävetti kulkea siellä kun oikeen mainostettiin "Nämä on sitten tuon Kaarinan tekmiä kakkuja"  ja ihmettelin ettei vieraat juosseet kauas niistä jo ulkonäön vuoksi niin viimeistään kuullessaan hirveän keuhkoyskäni...

kaksvitonen

tupari

sammakko oli suunnitelmani, mutta sit päästettiin Ellun kanssa taiteilijanluonteemme valloilleen XDDD

Vanhukset ja kuvassa näkyy myös kolmekymppisen kakku

"Oon koukus vauhtiin, on kohtaloo et tyrin tän..."

Nyt sitten tiivistän vielä loppuloman tähän yhteen postaukseen, koittakaa jaksaa. Tässä vielä muutama kuva Helsingistä ja ennen sitä..

Pikkune prinsessa ♥

Eli sieltä Helsingistä suunta jatkui sinne kaikkien mutkien ja ongelmien kautta Ähtäriin, jossa vietettiinkin sitten viikko erinnäisillä mutkilla ja muilla höysteilllä. Tuli osteltua kamaa TAAS jonkun verran... Kakkukupua, kakkuvuokaa, taulukehyksiä, vaatteita...

leffoja...

Tais sieltä jokunen Cheekin levykin tarttua mukaan ;D

Ja taisi jotain muutakin olla, en vaan just muista ;D

Täs pari muuta kuvaa reissust vielä...

Maanantai Snellu tuli tänne ja tiistaina huomattiinkin istuvamme junassa kohti Helsinkiä, not bad ;D

Sitten tähän viikonloppuun-> nyt oli vuorossa siis ne Aura Festit!

Perjantai meni hyvällä kokoonpanolla minä ja Late ja seuraamme eksyneet Mikael ja Elina! Aikalailla kuunneltiin lavan vieressä olleella nurtsilla, kunnes Palefacen aikana alkoi tunkeminen lavan eteen ...Seuraavana vuorossa olisi Cheek! No meinattiin parista nyrkistä saada matkan varrella, mutta melko lähelle lavaa päästiin ängettyä. Eka kerta ku kuulin Cheekkiä livenä, toimii!♥

Lord Est veti kans hyvin ;D

Cheek♥

Sitten yöksi Tapsa pelasti mut pois, kun tuli mutkia matkaan ...ekaa kertaa omalla veljellä yötä, not bad ;D Ja sieltä äitin luokse käymään ja takaisin festeille. Mikaelin ja Elinan piti liittyä taas seuraan, nille kyllä tuli pari mutkaa matkaa eikä ne enää selvinnykkää seuraan joten tänään oli populaa aitojen sisäpuolella mukana mun ja Laten lisäksi Tuomas ja Veera!♥ Taas popitettiin enimmäkseen siel nurtsilla, kunnes JVG:n lähestyessä oli aika taas siirtyä lavan eteen. Nyt ei päästy alkuunkaan niin lähelle lavaa ku viimeks ja edessä oli vielä muutama hujoppi niin ei siitä kyllä pahemmin mitään nähnykkään... Puhumattakaan menetetyistä tärykalvoista, kiitos niille muijille siinä takana... Nygård veti myös aivan mahtavan shown, mutta siitä ei oikeen sellasii julkasukelposia kuvia tullu ;D

Uniikki!

Ja sitten vielä törmättiin pariin tuttuun Turun yöelämässä... Meinaan Mäk Gälis ja Ville Galle hesen luukulla!

Mulla ois ollu vielä about miljoona kuvaa Cheekistä, mut ehken raiskaa teijä silmii enempää ;D Ja ois myös muutamii videopätkii, mutten raiskaa teijä korvii enempää ku mun rääkyminen kuuluu aika olennaisesti siin taustalla :DD

Mä lähen nyt jänskättää ylihuome jatkuvaa kouluu :SS

"I can see the shine..."

Jokunen vuosi takaperin oli pieni tyttö, joka ei tiennyt maailman menosta paljoakaan. Tyttö tiesi varmasti yhden asian, että maailman nopein oli Justin Gatlin. Hän osasi ärsyttää sisaruksiaan tietyllä hokemalla, joka meni sanatarkkaan näin: JUSTINGATLINJUSTINGATLINJUSTINGATLINJUSTINGATLIN ja se jatkui vaikka kuinka pitkään. Puhumattakaan jos tuli yleisurheilua, sillonhan fanitus oli vielä suurempaa ja kovaäänisempää. Tyttö kuitenkin murtui kuullessaan lapsuuden idolinsa kärähtäneen dopingissa, sitä surun määrää... Kuitenkin vuosia myöhemmin lehtiin nousi otsikoita joiden mukaan tytön idoli on palamaassa takaisin juoksuradoille, sitä ilon määrää! Tänään se samainen tyttö oli jännittämässä tv:n ääressä idolinsa puolesta 100m finaalissa. Tyttö tiesi, että oli uusi ja kovempi nimi Usain Bolt joka voittaisi varmasti. Silti tyttö uskoi Gatlinin olevan mitalleilla, kun muut perheenjäsenet eivät uskoneet. Ja miten kävikään?

Voitte siis vaan uskoa, että juhlistan enemmän Justin Gatlinin pronssia kuin Usain Boltin kultaa. Vaikka Bolt ja muut onkin äijiä, Gatlin tulee aina olemaan äijin!

Pakko vielä kopioida pätkä keskustelua velisein kanssa kisan aikana, että varmasti true fanitus selviää teillekkin :D

- Gatlin on äijä!

  se o saletti et se menee palkinnoille

- mut ei tuu ikinä voittaa ja kuppi sulaa kuitenki testis

...semifinaalin jälkeen...

- ei se siltti välttämättä voita, palkinnoilla kumminki

- no ei tuu ikin voittaa, kolmas korkeintaa eikä varmaa ees mitaleil

- mitalleil mitalleil

...Finaalin jälkeen...

- haha, lightning bolt

- Ai ei mene mitalleille! emmä sanonu et se voittaaa

-  no just ja just, ronssii vaa

-  kyl se oli saletti et bolt vie. Pronssi o hyvä, mä tiesin gatlin on siellä. Se o kuningas!

-  kuppi sulaa...

-  ei se mittää sula! ei se tekis samaa virhet!

-  se o neljä vuotta ottanu pelkkää piikkii ku ollu kiellos

-  ei oleeeeee. Gatlin on kuningas! Gatlin on äijä! Gatlin nousee! Gatlin on paras!

    JUSTINGATLINJUSTINGATLINJUSTINGATLINJUSTINGATLIN!

-  estän sut

-  KUNINGAS ELÄÄÄ!!!! muahahahahaaaa >: D

"They see me rollin..."

Nyt vasta päästään palaamaan viikonloppuun, koska mokkula päätti pariksi päiväksi irtisanoa itsensä kunnes tänään sain sen taas leppymään.

Viikonloppuna oli siis se rata-SM Helsingissä.

 Torstaina siis lähdettiin ja oltiin yöllä perillä Ellulla ja aika suoraan siitä sitten nukkumaan. Perjantaina aamupäivää kulutin lähinnä maaten ja odottaen josko lähdettäisiin velolle. No iltapäivällä sekin sitten vihdoin koitti. Perjantaina ajettiin kilsaa ja 500m, joiden aika sai hyvin ääntä avatuksi ;)

Tapsa kilsalla

Lauantai olikin sitten astetta pidempi päivä, sellaiset 12h... Aamu aloitettiin lentävillä kaksatasilla, jotka ratkaisi naisissa vaan parit ja miehillä sentään oli kovempaa kun piti ihan taistella paikoista eräajoon. Siinä välissä tuli kannustetta Petraa kakkosella ja muutamia muita 2 ja 3km kuskeja. Jossain välissä tuli myös kannustettua Petra pronssiajossa voittoon n. 11 kannustajan voimin. Hyvä Petra!

 Sitten koittikin ne eräajot, kun kuski kuskilta katseli Ellun karsivan vastustajia pois ja tajutessa finaalipaikan alkoi varmaan ykköskannustajalla olla kovemmat jännistykset kun itse kuskilla, enkä tosiaan meinannut pysyä paikallani alkuunkaan. Siinä, kun näki oman siskon ajavan maaliin ja muiden käskiessä tuulettaa en edes tajunnut voittoa vielä. Vasta siinä, kun halattiin tajusin "Ei hitto se oikeesti voitti" ja siinä sitten itkettiin yhdessä toistemme olkapäille varmaan useemmaan minuutin...

Hyvä kisa sitten ikävä kyllä lopulta päättyi kun autolla kaahatessa päivystykseen viemään, yhtä perheenjäsentä ja haikein mielin jätettin tämä sinne yöksi. Siinä ei siis suuria voitonjuhlia vietetty.

Sunnuntaina sitten aamulla jo onneksi saattin parempaa tietoa päivystyksestä ja voitiin hyvällä omalla tunnolla mennä katsomaan, kun Tapsan oli tarkoitus ajaa linja-ajo ja 4km joukkueajossa, jossa poijjaat hienosti ottivatkin pronssia.

 Nohhh se linja-ajo onkin sitten taas ihan toinen tarina, koska sitä ei tultu ikinä ajettua. Kuinkas ollakkaan meinaan amerikkalaisen pelaajilla oli alkamassa joku peli siellä ja pyöräilijät ajettiin pois velolta.

Aivan VELOLTA, velo=velodromi... Paikka on suunniteltu pyöräilijöille alkujaan, joten miksi lähes joka kisoista pyöräilijät joutuvat lähtemään pelaajien tieltä? Myös vieressä oleva amerikkalaisen kenttä oli vapaana, miksei peliä voitu siellä pelata? Ja sitten mikä idea oli siinä, että joku nuorisoviesti, joka ei kuulu mihinkään SM-tasoon ajettiin ja viralliset kisat jätettiin ajamatta. Kisat siis siirrettiin torstaiksi, mutta onko siinä mitään järkeä esimerkiksi oma veljeni ei pääse enää sinne ajamaan, koska pelkästä pyöräilystä ei sitä rahaa suomessa saa...

Tosiaan kisojen jälkeen multa tultiin kysymään "Eiks sul Kaarina yhtään tullut sellasta fiilista, että oisit halunnu takas ajamaan?" - No todellakin tuli!