"He joka päivä toistensa ohi kävelee, niin kohtalo sanelee..."

Taas yksi viikko takana. Viikko oli täynnä tappeluita, kiukuttelua ja muutama hyvä hetki sattui joukkoon. Ei mulla oikeen ooo viikosta mitään kerrottavaa, koulussa ei tapahdu mitään eikä koulun jälkeen kun ei ole enää ketään kenen kanssa tekisin jotain. Enää se ei edes haittaa, oon löytäny muuta tekemistä siihen turhan kapella ilman rahaa kiertelyn, rosso/hese/kebula mässäilyn taikka johonkin muuhun yhtä turhaan vietetyn ajan tilalle...

Suklaatyö ja täytekakku.

Seuraavat pari viikkoa toivottavasti sujuis nopeesti ja sitten onkin hauskaa tiedossa, mutta siitä sitten myöhemmin. On ongelmia myös työssäoppimisen kanssa, kun minulta paikka vietiin niin hain tietenkin toista paikkaa... Noh toisesta paikkaa on jo useasti luvattu soittaa, eikä soittoa näy eikä kuulu ...että mitähän tässä nyt tekisi.

eikävelijä-tyyppi taitaa olla aika koukussa nyt siihen kävelyyn, koska tälläkin viikolla tuli käveltyä taas päälle 22km ja  myöskin eihiihto-tyyppinä hiihdinkin jopa 11km... Hiihtämistä olen aina vihannut ja vihaan edelleen, mutta kun jätettiin kahdet perinteisen sukset kokeiltavaksi niin pakko kai niitä oli testailla. Vapaa on edelleen paljon mukavampi ja helpompi vaihtoehto...

"Lasken onne ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään..."

Menneellä viikolla tein paljon suuria päätöksiä. En nyt tietenkään niitä voi tässä paljastaa ...yhdelle ihmiselle ne paljastin, koska häneen pystyin luottaa tarpeeksi tietäen hänen olevan puolellani.

Maanantai ja tiistai meni oikeastaan mukavasti, kiitos uuden elämän asenteeni ...mikään ei vaivannut paljoa. Keskiviikkona tuli sellainen pommi vastaan etten pystynyt pitämään yllä enää uutta asennettani ja annoin niiden kyynelten tulla ja annoin sen vihan levitä suonissani. Tunsin niin suurta vihaa ja niin paljon surua samaan aikaan, että se oli hetki jolloin päätin muuttaa asioita. En tietenkään torstaina taikka perjantainakaan päässyt toteuttamaan suunnitelmiani, kun tulinkin kipeäksi ja olin päivät kotona.

Se siitä asiasta. Viikolla olen ulkoillut jonkin verran melkein 20km tullut käveltyä, vaikka kurkku on lähes koko viikon ollut tukossa... Ja hei pienet aploditkin pitäis tulla, koska mä vihaan kävelyä! Olin myös uimassa ja sielläkin tuli reippaasti vedettyä tunti ellei ylikin, aina väistellen vesijuoksioitakävelijöitä(ihana mini allas lähi hallissa)

Perjantaina saapuikin sisko perheineen tänne(vai oliko se jo lauantain puolta?).

Siskoni on noita, eikun siis...

  Tänään mentiinkin Ellun ja Tuomaksen kanssa kiertelemään Skanssia ja tietenkin Tapsaa kattomaan, eikun hetkonen - se taisikin olla se päätarkoitus. Ja mukaan tarttuikin toisille vähän enemmän ja toisille vähän vähemmän tavaraa. Itselleni tarttui ainakin...

T-paita ja huivi, koska kukaan ei vaan suostunut kustantamaan unelma kenkiäni(jotka olisivat muuten olleet täydelliset uuden paitani taikka huivini kanssa) oli ne silloin jätettävä kauppaan ...Mörön ensimmäisiä sanoja mukaillen: Minä palaan!

Ylemmässä kuvassa esiintyy myös Raksun antama _myöhäinen_ synttärilahja ;D

Ja pakko kai se on lätkästä kuva edellisviikon työkokeesta, koska koe meni täydellisesti! 3kg keksitaikina, 1L pullataikina ja 2L ruokaleipätaikina.

 

"And guess what: I'm having more fun..."

Nyt on jo toinen kouluviikko loman jälkeen vierähtänyt, erittäin nopeasti.

Keskiviikkona olin Raksun kanssa kaupungilla(taas) ja muina päivinä olenkin tullut suoraan kotiin.

Perjantaina oltiin luokan kanssa keilaamassa, jossa oli oikeasti kivaa - jopa musta huomasi miten hauskaa oli, koska en oollut varmaan hetkeäkään hiljaa kun kuitenkin nykyään en varmaan muuta teekkään. Perjantaina Snellu tuli meille ja pakotti mut kaivamaan rock band setin esille, koska mun on kuulemma vaan pakko kokeilla sitä. Noh hakattiin kaikki biisit läpi, jossa menikin about 4h jonka jälkeen oli silmät niin ristissä että taju lähti heti kun silmät vain laittoi kiinni.

Lauantaina lähdettiinkin Skanssiin ja taas kerran kun olin siellä kysyin itseltäni "miksi olen täällä?" - Ei Skanssi ole mitenkään hyvä paikka, samat liikkeet löytyy lähempää Hansasta ja muualta. Suuntasimme sieltä Snellun luokse istumaan iltaa ja matkalla napattiin makkaraperunat torilta messiin. Snellullakin ulkoilutettiin koiraa ja pelattiin, niin suppeeksi  mennyt tää tekeminen nykyyän(pelataan, syyään, pelataan...) mutta hauskaa silti on!

Mulla ei oikeestaan ole edes mitään kerrottavaa on vaan ostoksia, koska pakkohan ne on kertoo ettette ystävät hyvät osta vahingossa samoja asioita XDD

Viiksi mukit ja termosmuki - AAAAAEVAN IHANAT! Tosin viiksethän nykyään lasketaan jo melkeinpä samaan kategoriaan, kuin valkoiset muovijoulukuuset joissa on tehostevärinä käytetty vihreää tai vaikkapa pinkkiä(SIIIIS ÄÄÄÄK!) tai vaikka "Keep calm and..." - taulut(siis HYI niitähän on kaikkialla) MUTTA minä tykkään niistä kaikista!

Viimeksi ostin Punaiset tulppaanit samaan sarjaan ja heti perään löytyi toinen osa vain vitosella sekin, niin oli vaan pakko ostaa.

4 tablettia, kori ja 2 keittiöpyyhettä.

AINIIN ja täysin olin unohtanut esitellä piparkakkutaloni! Vaikka se joulu menikin niin kai sitä nyt vielä tämän kerran voi fiilistellä piparkakkutaloa vielä!

Ainiin oonko maininnu, että mul on ehkä ihan parhaat veli ja sisko!

"Ei enää, se elää meitsi mennees. Ymmärtsä MENNEES, ei sen pitäs tulla eteemme..."

Bussi törmäsi tiiliseinään Turussa*klik*

Luettuaan uutisen moni olikin laskenut 1+1=2, Kake saatto olla siinä bussissa. Mutta lasku menikin 1+1=234, Kake ei ollut bussissa. Eli oikein ihmiset oli laskenut, että normaalisti pääsen klo 16 ja sillon se tarkottaa bussin olevan viiden aikoihin kotona eli bussin törmäämisen aikohin ...mutta matkaanhan tuli pari muuta muuttujaakin. 

Äiti soitti eilen hätäsenä, että oonko kunnossa ja iskä kotona kanssa ...tietenkin eka kysymys "Mitä ihmettä?" sain selityksen miten äiti oli saanut hätäisen soiton joltakulta muulta, joka oli lukenut uutisen. Niimpä puhelun päätyttyä kiitin, että olinkin jo päässyt 14 aikaa koulusta joten en ollut bussissa. Ajaessa iltalenkkiä näin poliisit ja muut kumppanit kun bussia irrotettiin seinästä "AHAAA" bussi ei ollutkaan kaupungista tulossa ollut bussi vaan meiltä päin, arkisin harvemmin tuollaisilla liikun tuohon aikaan joten mahdollisuus oli pieni.

Kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin, miten joku välitti. Mun perään soiteltiin ja laiteltiin viestejä. Osan saatoin pelästyttää pahanpäiväisesti, kun viesti oli tullut illalla jolloin olin jo nukkumassa joten en tätä ollut huomannut. Aamulla sai sitten helpottuneita viestejä, kun laittoi vastauksia. Ihmiset välittivät...

Kuitenkin jo pitkään päällä on ollut ahdistus ja katsoessani bussia seinässä toivoin koko ajan olevani itse siellä bussissa, loukkaantunut tai kuollut. Näin silmissäni miten katsoin vierestä, kun omaa ruumistani kannettiin pois sieltä... Se olisi tuntunut pelastukselta tänne jatkuvaan painajaiseen: illalla, aamulla, päivällä, yöllä, hereillä, nukuksissa - Nään aina yksin ollessani painajaista. Pitkään aikaan en ole edes ajatellut kuolemaa, kuin peläten ja nyt halusin sitä. Nukkunut olen tänä vuonna, korkeintaan 4h yössä ja sitä ei jaksa. Mutten uskalla nukahtaa, enkä pitää silmiä auki. Mutta bussissa en siis ollut ja onneksi en ollutkaan, tänään sen tajuan. Ihmiset välittivät, sittenkin...

Aikaisemmin mainitsin jo sen iltalenkin, olin siis pyörällä. Pyörässäni on nastarenkaat, jos joku taas huomauttaa liukkaudesta. Se lenkki ei päättynyt kovin hyvin. Olin melkein kotona, vauhtia oli paljon ja kaikki pysähtyi hetkeksi. Seuraavan muistan miten lensin kauniissa kaaressa tangon yli, oli pimeää. Koitin nousta ylös, naamani oli lumihangessa ja pyörä päälläni. Hetken tunnustelin kaikkia osia - rannetta lukuunottamatta kaikki hyvin. Nousin ja jatkoin viimeiset 50m kotiin. Kotona huomasin selvinneeni mustelmilla ja parilla naarmulla ja se ranne, en pystynyt liikuttamaan sitä. Sen vuoski siis jo 20 jälkeen tulleet tekstarit olin missanut, mennessäni tuskissani aijoissa nukkumaan.

Tarkoitukseni oli aamulla mennää terveydenhoitajalle, mutta kappas käsi olikin hyvä aamulla - en siis mennytkään. Koulussa kumminkin työnä oli kaneliässät, taikina oli siis pursotettavaa ja paksua. Sen työn jälkeen ranne huusikin jo taas hoosiannaa, mutta terveydenhoitaja ei sitten enää ollutkaan paikalla. Nyt illalla ranne toimii taas hyvin, huomenna on työkoe - saas nähä mitähän siitäkin tulee...
En tiedä miksi kaaduin, oliko alitajuntani päättänyt niin vai oliko se silkka vahinko - en tiedä...