" Maanantaiaamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinään..."

Heyhey! Viikonloppu on nyt ohi ja oli ihan sellai semi hyvä viikonloppu. 1. Ellu oli täällä 2. Mä vietin aikaa sen kanssa :) Lauantai olin kattomassa Ruissalonjuoksui ku Ellusti juoksi siellä ja noh... Se päivä ei ollut ihan paras. Kaaduin siellä yhdelle suo/pelto/nurmialue mikälie olikaan, mutta siis alue joka lainehti vedestä. Kaaduin sinne suoraan pehvalleni ja tietenkin otin käsillä vastaan, kun vasta myöhemmin tajusin puristavani kameraa käteni ja maan välissä, veden alla. Siinä oli vuosisatojen kamalimpia tilanteita, kamera litimärkä, vaatteet märkiä ja kylmä ilta ja ihan ku muutenkaan olisi ollut hyvä fiilis. Noh Itkin siinä sitten kameraa, jonka luulin tuhonneeni uittamalla syvässä kuravedessä. Loppujenlopuksi pitkien kuivattelujen jälkeen kamera toimi kuin toimikin ja mieliala parani huomattavasti, kun uusi kamera ei ollutkaan rikki. Noh se oli sellainen päivä, Ruissalosta matka jatkui pikaiselle shoppailukierrokselle länsikeskukseen kuivien vaatteiden perässä ja siitä siskopuolen luoksi kissoja katsomaan. jnejnejne kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa right?

Ja sitten vielä tämä eli Kultaisenkammen pronssinen kampi :) Eli tämä on siis N-16 sarjasta, radalta :) Aikaisemmin mulla oli näitä:
2010 N-16 rata, mutta se oli hopeinen.
2004 N-10 rata, hopeinen..
2003 N-10 rata, ponssinen.

Eli on ollut aika suuri ajanjakso totta välissä XDDD ja yhtään ei maantieltä ole :D Ratakuski pienestä pitäen :D

"Miksi tuskaa ei voi mikään pysäyttää..."

Miten voikaan hyvä päivä muuttua näin paskaksi niin pienessä hetkessä... Minkä ihmeen takia pitää olla jotain vapaapäiviä, vittu mun elämä on hyvää kun oon muualla, mut viikonloput, vapaat, illat ne on kaikki yhtä paskoja. Mä haluisin olla vaan koulussa niin mun ei tarviis miettii kaikkee, koska ei mul ois aikaa sellaseen. Mä haluisin vaan pois tästä vitun typerästä maailmasta jonnekkin kauas pois. Mul ei oo täällä mitään minkä takia mä jäisin tänne! Ja mikä pahinta kukaan ei huomaa mun ahdistusta, kaikki vaan ajattelee sen olevan ohimenevää.. Kerran se on todettu aiemminkin eikä se ollut ohimenevää, emmä koskaan ooo toipunut siitä diagnoosista jonka se  kuraattori mulle anto, ei se ollut mikään ohimenevä vaihe jos se oli jo sillon kestäny melkeen kaks vuotta... Sillon mä olisin jo tarvinnu oikeesti apuu, mut mä en saanu sitä ja nyt ne olettaa et kaikki sujuis täydellisesti. Mä yritin sillon sanoo niille mut ei mua kuunneltu. Niinku mua ei oo koskaan ennenkään kuunneltu, mua ei oo koskaan mun elämässä kuunneltu! Aina jos mainitsen asiasta jotain, mulle sanotaan mun valehtelevan! Kaikki mun elämässä on pelkkää valhetta, kukaan ei kuuntele, kukaan ei usko, miks kukaan kaipaiskaan?? Mä oon yrittäny peittää tätä ja mä oon yrittäny olla kirjoittamatta siitä, mut mä en enää kestä! Kukaan ei enää hengaa mun kanssa, kukaan ei puhu mulle enää koneella, kaikki vaan katoo mun ympäriltä eikä kukaan auta! Vittuun koko elämä...

"Sä tapoit mun uskon elämään..."

"Jälleen suloinen sabotage, mä putosin sun ansaas..."

Oih tuota  "ihanaa" ilmaa tuolla pihalla! Se vasta päivää piristikin! Eli aamu tosiaan alkoi, ku kotona oli kaunis sää, mutta bussissa kokoajan lähestyttäessa keskustaa taivas vain pimeni ja hupsista vaan satoikin jo kaatamalla vettä. Eli tietenkään mitään sateenvarjoa tai edes hupullista paitaa/takkia ei ollut mukana. Eli siinä lyhkäisellä matkalla pysäkiltä koululle oli jo vaatteeni ja kangaskenkäni läpimärkiä. Ja aamun kruunasi vielä myöhästyminen koulusta bussin vuoksi, joka jumitti Kastusta Aninkaisten sillalle 20min! Eli tietenkin myöhästysin ja ihanaa siinä oli mennä myöhässä ja kaikenkukkuraksi likomärkänä luokkaan. Ja vielä 2 tunnin jälkeen hiukset olivat märkiä ja vaatteet ovat edelleen märkiä. Mutta ei se saattoi hieman lannistaa aamua, mutta hyvinhän kaikki sitten ainakin melkein meni :) Iltapäivällä oli vuorossa taas työsalia ja olin jo ihan Jippii et JayJay tulee, mut ei ei se tietenkään tullu. Silloin tietenkin olin ihan öriöri, seuraavana Tatti kertos et hän on vaan puol tuntii ja lähtee sitte... Tietenkin yksi muu ryhmäläinen oli myös pois ja yksi ryhmästä määrättiin muihin tehtäviin ja ei aikaakaan kun tajusin viiden hengen ryhmästä olin jäljellä vain minä. Eli tiedossa oli karkean bratwurstin teko ja tiskien hoito yksin! Ja voin sanoa kivaa se ei ollut eikä helppoa. Noh en antanut sen lannistaa ja menihän se päivä jebasti siinä sitten. Päivä parane huomattavasti, kun "vahingossa" kastelin yhden luokkalaiseni pariiseen otteeseenkin vesiletkulla toki yritettiinhän se kostaa, mutta oleva kun olen ei kosto onnistunut :) Vesiletku on kaveri <3 Tän viikon koulussa ollaankin jo puolessa välissä, kun tuo Perjantain vapaapäivä paistaa lukkarista aina, kun siihen suuntaan katsoo :) Että mä rakastan olla AMIS!

"Kaiken sain ja vielä enemmän..."

Mua häiritsee et mulle sanotaan aina "Eks sä oikeesti oo ollu lentokoneessa tai missään ulkomailla?" tai muuta vastaavaa... Luulis ettei ihmisit enää tän ikäsinä rupee tollasesta ihmettelemään ja nostamaan suurta haloa. Okei totta se on mä en oo ikinä ollut Ruotsia tai Viroa kauempana, mä en omistanu pienenä mitään pelikonsoleja, mulla ei ollu kaikkia uutuusleluja eikä mun elämä todellakaan ollut samanlaista kuin muilla. Mulle sanotaan mun perhettä köyhäksi, koska en juuri omista mitään iphonia tai matkusta joka vuosi pari kertaa Espanjaan. Mitä sitten?? Mä rakastin mun lapsuutta mulla oli ja on yhä mitä parhaimmat sisarukset ja emmä tarvinnu uutuusleluja, koska mulla oli heidät. Emmä matkustellu minnekkään kauas, mutta vannon ettei kukaan muu ole matkustellut Suomea ympäri ja nukkunut milloin teltassa, hotellissa, asuntoautossa tai -vaunussa, matkailumajoissa, motelleissa tai tuttavien luona yötänsä yhtä useasti kuin mä. Mä olen ja mä olen aina pitänyt siitä, mä olen aina pitänyt niistä kisareissuista, kun lähdettiin vaikkapa Seinäjoelle tai ihan minne vaan. Mä en oo kaivannut mun elämään muuta.

Totta jokainen haluaa joskus ulkomaille. Mut vaikka en oo päässykkään ei se haittaa, ei se niin paljoo vaikuta mun hapensaantiini jos en pääse just nyt Kreikkaan. Mulle on riittäny mun perhe, sisarusten vanhat lelut ja vaatteet ja mulle on riittänyt monen kilsan autossa istuminen ja yöpyminen milloin missäkin. Eli mä voin sanoa teitä köyhiksi, koska elämän suurimpia rikkauksia on perhe, ystävät ja rakkaus. Ja niitä kaikkia mulla on aina ollut ja enempää en oo tarvinnut. Ehkä se Suomea kiertely on kasvattunu mut aikalailla autossa, mutta ei se haittaa. Harvoin kukaan muu, varsinkaan tyttö rakastaa ja on kiinnostunut autoista yhtäpaljon ku mä ja mun kiinnostuksen perusta on mun lapsuus ja se takaa hyvän perustan.

Joten nyt kun alkuun päästiin tässä on muutama auto, jotka tulee vielä kuulumaan mun autotalliini <3

Toyota Celica

Toyota Supra

Corvette

Jaguar

Ja tietenkin hummeri! Mutta emmehän kuitenkaan unohda vaikka Ferrariani tai Dodge chargeria <3

"Does she really know you like, I know you all the little things. Does she really love you like I love you, how can she compete..."

"If She makes me fight for you, die for you, would she do the same

This has turned into way more than a game..."

 Tä päivä olis ollut hyvä, jos sitä ei vaan ois ollu. Kaikki se paska tänään, kaikki ihan turha sai mut itkeen. Mä itkin vaikka mitään ei ollut ees  tapahtunut, vielä... Miks mut on luotu aina pelkää pahinta, miks mä en voi olla nii ku muut? Kyllä mä pysyin ihan hyvin kuosissa tunnit, mut sit se viiminen tunti... Se oli kamalin, mä ihan tosissani meinasin jo huutaa et "Helvetti päästäkää mut pois täältä, haluun vaa himaan!!" mut ei emmä huutanu, se oli lähellä kyllä. Kunnes päästiin oli hyvä et sain ees työvaatteet vaihdettuu, ku kädet tärisi niin paljon. Jo heti kun pääsin pois koulusta ja sen ahdistavuudesta ne kyyneleet tuli, kukaan ei enää huomiois jos silloin antaa kyynelten virrata. Mutta ihmiset vois oikeesti joskus miettii et se ketä näyttää vahvimmalta ja hymyilee koko ajan, sillä saattaa olla yleensä ne suurimmat ongelmat. Kukaan ei vaan ymmärrä auttaa sitä "Se on tollanen iloinen, kyl se aina pärjää" entä sit ku mä en enää pärjää. Ei mulla oo täällä enää niitä ihmisiä tukemassa, jotka autto mut ylä-asteen läpi. Entä sit ku mä en enää pärjää?? Mut mä yritän...

"And I will show you victory is mine, before we leave this battle ground..."

"Sä pakenet duuniin sun ajatuksiis ja syöt jotain rohtoo. Kun frendien kanssa illalla näät niin kaikki on ok..."

Heissan alla! Nyt tuli viikonloppu vietettyä rakkaan veljeni ja siskoni kanssa ja yli 2000 muun kanssa :D Eli siis viikonloppu kului Helsingissä Tour de Helsinki- tapahtumassa järjestelemässä. Viime viikko kului ihan mukavasti ja edellinen viikonloppu meni Lauantai Säkylässä kisaturistina ja Sunnuntai järjestelemässä Myllyn Pyöräilyssä :) Eli viikonloput ovat olleet yhtä urheilua vaikka itse en olekkaan mitään tehnyt.

~Kuvia sieltä~

Elikkä siis viimeviikolla olin Tiistaina leffassa katsomassa Bad teacher Snellun, Ninan, Matiaksen ja Lassin kanssa. Elokuuva ei kuulunut oikeastaan mitenkään lemppareihin ja suoraansanoen oli melkeimpä huono, kyllähän siinä hauskoja juttujakin oli mutta ei tarpeeksi. Nyt viikonloppu suunnitelmissa olisi, että yksi kaveri tulis meille jota en oooo varmaaan moneen vuoteen nähny ;D Toivotaan siis suunnitelmien toteutuvan :) Nyt kun on rahaa taas vähäsen voisin vihdoin käydä ostamassa jo kauan himoitsemani paidan kappahlista, hehehheeee :)

Tosssa yks päivä tein kakkua ja siitä tuli aaaaaaika hyväää :) Tosin se tais kyllä olla torttu eikä kakku, mutta silti :D heheheheee :D Tyksin siitä ;) 

AINIIN sit viel piti kertoo tää... Perjantaina(luulisin) tultiin muutaman luokkalaisen kanssa syömästä ja oltiin menossa portaita pitkin pukkarille. Niin ettepä arvaa mitä tapahtui... Mä jotenkin kompastusin ja heitin siinä sitten kuperkeikat ja heittelehdin ympäri portaikkoa, kuitenkin toinen käsi roikkui kiinni kaiteessa ..lopulta sain kädellä pysäytettyä putoamista ja tajusin vain pistävän kivun joka oli kyljessäni ja nauroin kaikkien muiden luokkalaisten mukana, jotka räjähtivät nauruun. Siinä vaiheessa en kipua tunnustanut vaan nauroin mukana, kuitenkin päivän mittaa kipu yltyi ja illalla se oli jo sietämätön. Perjantai - Lauantai yö olikin yhtä tuskaa kyljessä pistävän kivun vuoksi ja neljä kertaa krampanneiden jalkojen vuoksi. Ja voi sitä Lauantai päivää, jolloin et voinut kävellä kunnolla ollenkaan.

Horoskooppi

Ihmeellistä kyllä törmäsin horoskooppiin, joka on todella todellinen... Tummennetut kohdat siis pitävät aikalailla paikkansa :)

Avainsanat: Matkat, filosofia, valloittavuus
Hallitseva planeetta: Jupiter
Onnen päivä: Torstai
Onnen väri: Vaaleansininen
Onnen kivi: Topaasi, ametisti
Elementti: Tuli
Luonne: Muuttuva
Laatu: Maskuliininen, positiivinen

Onnetarten lempilapsi, Jousimies, on eläinradan optimisti, valloittava idealisti joka elää täysillä ja hurmaa mennen tullen kanssakulkijansa maailmanmatkoillaan. Hänen päänsä on täynnä suuria unelmia ja hän sukeltaa suin päin seikkailuihin niin ihmissuhteissaan kuin työelämässäänkin. Ja jostain kumman syystä, syvimmistäkin syövereistä hän kömpii aina jaloilleen, tarvittaessa yhä uudelleen ja uudelleen.

Jousimies janoaa Jumalten salaisuuksia, haluaa ymmärtää, nähdä ja kokea kaiken itse. Hän matkustaa paljon, vähintäänkin nojatuolissaan, ja usein löytää myös kumppaninsa vierailta mailta. Hän rakastaa filosofisia pohdintoja ja on kiinnostunut uskonnoista - ja opettaa mielellään näkemyksiään myös toisille. Hän on erittäin älykäs, mutta kärsimätön - ja saattaa siksi sortua saarnaamaan omaa totuuttaan toisille.

Jousimies hymyilee paljon ja on hurmaavan avoin. Jos haluat rehellisen mielipiteen, kysy Jousimieheltä - mutta muista että hänen suoruutensa voi viiltää syvältä. Yleensä et kyllä ehdi edes kysymään, Jousimies on todellinen töksäyttelijä, joka joutuu myös hankaluuksiin loukatessaan suoruudellaan. Hän rakastaa rehellisyyttä intohimoisesti - mutta on uskomattoman sokea kun kyseessä ovat hänen omat heikkoutensa.

Jousimies on spontaani ja impulsiivinen kaikissa toimissaan. Hän on töissä ehtymätön idealähde, mutta hänellä on harvoin kärsivällisyyttä viedä omia suunnitelmiaan loppuun asti. Esittele hänelle jokin uusi sporttinen harrastus ja hän syöksyy mukaan ensimmäisenä, mutta on myös ensimmäisenä lopettamassa sitä kyllästyttyään noin kolmessa päivässä.

Samalla tavalla hän kertakuluttaa myös ihmissuhteensa. Kun hän kääntää huomionsa sinuun, hän vyöryy ylitsesi, etkä koskaan ole kokenut vastaavaa paneutumista, innostusta ja mielenkiintoa. Hän saa sinut tuntemaan itsesi universumin tärkeimmäksi olennoksi ja innostaa sinut hehkumaan kanssaan elämän ihanuutta - mutta ensi kuussa (tai jo huomenna) hänellä on jo joku toinen mielenkiinnon kohde mielessään ja sinä voit vain jäädä ihmettelemään, mikä pyörremyrsky pani koko elämäsi sekaisin.

Rakkaus

Jousimies on asettanut isänsä jalustalle, joka jossain vaiheessa taatusti romahtaa, ja se lyö leimansa sekä mies- että naispuolisten Jousimiesten ihmissuhteisiin. Jousimies on älykäs ja lahjakas seikkailija, joka tekee mitä haluaa miettimättä seurauksia, mutta vaikka hän vaahtoaa globaalista kanssakäymisestä ja universaalista ymmärryksestä, hän ei kovin helposti kunnioita kanssaihmisiään. Varsinkaan naisia. Jos kuulet jonkun sanovan: "On vaikeaa olla nöyrä kun on niin hyvä", olet taatusti törmännyt Jousimieheen.

Ja silti hän on niin hurmaava, että vaikka suhteenne ei ehkä kestäkään kauan, kantaa hän mukanaan ikuisen rakkauden salaisuutta, ja sen kosketus on varmasti kokemisen arvoinen. Päivä Jousimiehen rakkauden kohteena voi antaa enemmän kuin kymmenen vuotta jonkun toisen kanssa. Jos haluat Jousimiehen kokonaan itsellesi, sinun on osattava antaa hänelle ehdoton vapaus silloinkin, kun hän kerjää sinua antamaan kaikkesi itselleen ikuisesti. Pidä häntä käsivarren mitan päässä, niin hän pysyy omanasi.

Parhaiten tämän valloittavan sydäntenmurskaajan kanssa pärjäävät tulen ja ilman merkit - Oinaan kanssa suhteesta tulee täydellisyyttä hipova, Vesimiehen kanssa syvä ja lennokas, Leijonan kanssa kuuma ja kiihkeä, toisen Jousimiehen kanssa dramaattinen ja Vaa'an kanssa suloinen, kaunis ja kestävä, mutta maan merkkejä suurpiirteisen Jousimiehen ei kannata edes kokeilla - heiltä hän vain särkisi sydämen. Veden merkkien kanssa Jousimies saattaa hetkellisesti onnistua hyvinkin, mutta kaikkein eniten Jousimies kuitenkin rakastaa elämää itseään ja sen salaisuuksien paljastamista.