"If She makes me fight for you, die for you, would she do the same
This has turned into way more than a game..."
Tä päivä olis ollut hyvä, jos sitä ei vaan ois ollu. Kaikki se paska tänään, kaikki ihan turha sai mut itkeen. Mä itkin vaikka mitään ei ollut ees tapahtunut, vielä... Miks mut on luotu aina pelkää pahinta, miks mä en voi olla nii ku muut? Kyllä mä pysyin ihan hyvin kuosissa tunnit, mut sit se viiminen tunti... Se oli kamalin, mä ihan tosissani meinasin jo huutaa et "Helvetti päästäkää mut pois täältä, haluun vaa himaan!!" mut ei emmä huutanu, se oli lähellä kyllä. Kunnes päästiin oli hyvä et sain ees työvaatteet vaihdettuu, ku kädet tärisi niin paljon. Jo heti kun pääsin pois koulusta ja sen ahdistavuudesta ne kyyneleet tuli, kukaan ei enää huomiois jos silloin antaa kyynelten virrata. Mutta ihmiset vois oikeesti joskus miettii et se ketä näyttää vahvimmalta ja hymyilee koko ajan, sillä saattaa olla yleensä ne suurimmat ongelmat. Kukaan ei vaan ymmärrä auttaa sitä "Se on tollanen iloinen, kyl se aina pärjää" entä sit ku mä en enää pärjää. Ei mulla oo täällä enää niitä ihmisiä tukemassa, jotka autto mut ylä-asteen läpi. Entä sit ku mä en enää pärjää?? Mut mä yritän...
"And I will show you victory is mine, before we leave this battle ground..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti