"Its all about performance.."

Päätin tässä aamulla, että lähden Honkajoelle ja matka kun kestää sen mukavat 4h 40min niin tietenkin kone matkaa mukanani ;D Ja kattelin sitten tässä videoita Lance Armstrongista ja löysin tälläsen ja oli ihan pakko jakaa se teijän kanssa :)

"Kaikki lupaukset mitä tehtiin ei vaan pitäny..."

Ihan sama vaikka joku ois tuntenut mut yli kymmenen vuotta, ei se tarkota et se tietäis musta kaiken. Ei se tarkota et automaattisesti luottaisin siihen henkilöön. Ja just todellakaan se ei tarkota et se tietäis musta kaiken ja neuvois mitä mun kannattaa tehdä mun elämälle! Jos ei tiedä mitä mulla on ollut viimisinä parina vuotena meneillään ja mitä käyn edelleen läpi ei todellakaan kannata alkaa neuvomaan mitä mä teen ja mitä mun ei kannata tehdä. Eikä se lohduta jos vähän vihjasee ja saat vastauksen tyylillä "et sä koskaan itke ja oot tollanen vahva" Voi nyt vittu jos näkee mut kerran parissa kuukaudessa niin tuskin tietää pintaa syvemmälle. Miten voi edes olettaa tietävänsäkkään, ku muutkaan ei tiedä ...vanhemmat ei tiedä, sisarukset ei tiedä, paras kaveri(jos sellaista edes enää on) ei tiedä niin joku hyvänpäiväntuttuko tietää? Uskokaa pois mä haluisin kertoa ja mä kerronkin täällä blogissa tosin mä en kerro totuutta, mä kerron kaunisteltuja asioita höystettyinä kirosanoilla tms. Kukaan ei ikinä tiedä koko totuutta. Toiset  voi tietää mitä oon ohimennen maininnut, mut asia on aina vaan jäänyt sikseen ja käsittelemättä sillo ku oon tukee tarvinnu. Yks ihminen, yks ainut ihminen on huomioinut asian mutta... ei senkään kanssa asiasta keskusteltu, mut tältä ihmiseltä sain lapun ysin päättärilahjan mukana... Lapun joka sai mut itkee koska joku oli viimeinkin kuullu mitä olin sanonu. Mä säilytän lappuu mun koneen vieressä, missä on muitakin tärkeitä asioita ja luen sitä sillon tällön ja itken joka kerta uudestaan ja  uudestaan...

Ja nyt, nyt mä ajelehdin eroon siitäkin joka sillon mut huomasi. Mä ajaudun eroon kaikista ketä o joskus ollu tärkeitä ja on sanonu mulle et oon tärkee. Eikä kukaan enää kuuntele, kukaan ei enää usko... Mulla ei tosiaan oo enää kavereita ja nyt ne vitun idiootit ku tulee taas "No vika on sitten sussa... mitä sä taas oot tehny?" jne voi jo olla hiljaa ennenku ees alottaa! Koska vittu te ette yksinkertasesti tiedä mistään mitää... "kyllä mä kuuntelen sua, sä voit aina kertoo mulle" on kans tosi yleinen juttu mikä on tultu kuultuu monesta suusta, mut sillon ku on valmis kertomaan kukaan ei haluu kuunnella.

"Miks et vois mua enää rakastaa, ei se ollut niin kauheaa..."

Voiko edes päivä taas jällen kerran enää yhtään paskentua. Kaikki mitä tänään on tehty elämän suhteen on epäonnistunut. Jotenkin on sellainen tilanne ettei mua kutsuta enää mihinkään koko ajan huomaan ihmisten "kaverien, ystävien" suunnittelevan asioita keskenään ja sanomaan mulle esim. Emmä aio synttäreitä pitää ja jotenki kumman syystä seuraavana päivänä multa kysellään et ooks sä tulossa sinne synttäreille. Siinä sitten vaan oot silleen jotain "joo emmä aatellu, ku ei oo oikeen rahaa" tai muu hyvä meriselitys. Ja tässä puolentoisra viikon sisään, noin on käynyt jo neljällä eri kaveriporukalla. Myös on yksittäisiä ihmisiä joille en puhu enää, koska sanovat ettei halua mua elämäänsä ja sen jälkeen suututaan mulle kun en sitten oo enää puhunu vaan poistunu siitä elämästä. Koittakaa nyt saatana ihmiset päättää! koska mä en aio olla mikään vitun pomppupallo tai henkilö kenen seura kelpaa vaan jos muut ei pääse! Joten paskat vaa teillekkin tasapuolisesti.

Puhumattakaan leipomisesta, ei vittu mä vihaan sitä! Ja tilanne on molemminpuolinen. Ihan sama mitä teen niin aina epäonnistuu, joten miks ees jaksais enää yrittää. Ku eiköhän se tässä jo miljoonannen kerran jälkeen voi todeta ettei se paska oo mua varten iha sama miten paljon sitä haluaisin. Sit vituttaa ne ihmiset, ku on silleen "täähän on hyvä" Voi saatana kyllä mä ite nään ettei se ole ja kyllä mä iten maistan sen et se o paska, joten turvat kiinni jos ette totuutta voi sanoo. Ja kaikkein eniten tietty lohduttaa tietty se et meet parkuen jonkun eteen sanoo et tää meni piloil, jonkun kenen just pitäis sit taas tukee ja auttaa selvii siitä ja ensireaktioks toinen rupee nauraa. Haista paska, kiitti vitusti taas tuesta...

"Ei täällä kukaan yksin selvii, tarvii jakajii hyvii hetkii..."

Taas on yksi kamala työviikko takana ja samoin ikävä kyllä myös viikonloppu. Huomenna taas herätyskello pirisee ja töihin, noh enää 7 aamua ...sitä pitääkin hokea koko ajan etten vaan jättäisi menemättä töihin.

Viikko meni taas miten meni, aika rauhallisesti ...töihin->kotiin->nukkumaan eikä muuta jaksanukka ku nukkua aina töitten jälkeen. Perjantaina kiertelin kauppoja ja lauantai meni nukkuessa ja ollessa. Ja tänään sunnuntaina olin kattomassa Liedossa SM-kisoja, kun U23 ja elite ajo. Ja nyt saan ilon ilmottaa rakas veljeni ajoi itsensä kolmanneksi U23-sarjassa! Suuret onnittelut siis! : ))

Ja sitten vielä mikromme sanoutui eilen irti. Pöytäkone sanoo pikkuhiljaa itteään irti, en saanut tänään enää ollenkaan päälle. Mitähän seuraavaksi??

"Erikoisomistus mun spesiaalille, hei söpöliini..."

Ajattelin vähä päivitellä viikonloppua... Eli Perjantaina töistä menin Jessille ja sieltä taas mentiin meille, illalla käytiin pelailemassa futista ja sulkkista ja yöllä kateltiin Fast and Furiousii(♥) tosin molemmat nukahti kesken leffan joten vasta lauantai aamulla katottiin loppuun.

Lauantai aamulla Jessi haettiin ja ite hyppäsin myös autoon ja lähdettiin äitin kanssa turisteilee Lahteen kattelee ku Tapsa ja muut tutut kisas. Päivä menikin sitten siellä ja illalla ajettiin Ellun luokse. Sunnuntaina sitten suunnattiin Ellun ja äitin kanssa Porvooseen kattomaan taas Tapsan ja muitten kisoja. Pakko myöntää, että Porvoon ajot oli erittäin tylsää katseltavaa, ku pyöräilijät meni niin harvoin ohi. lahdessa näki ajajat melkeen koko ajan.

T&J

T&J

Rakas velisein ♥

Töissä oli jopa ihan semi päivä, vaikka väsytti enemmän ku laki sallis. Noooh, ehkä se siitä menee enää 11 aamua ;D

Koulussa tehtyy hyydykekakkuu 7.6.2012

Samana päivänä tehdyt Marjakorit

 

Tätä biisiä popitetaan jokapäivä töissä ;D

"Joka vitun asias mä olin täys nolla..."

Kesäloman eka viikko... Niin teillä... No se nyt on todellakin alkanut paskasti. Kaksi päivää duunissa, monta mokaa ja paljon enemmän kyyneleitä. Päivittäin olen palannut kotiin entistä ja entistä ahdistuneempana. Joka päivä on pitänyt mennä jonnekkin vaikka on halunnut olla vain yksin tai yhden ihmisen luona. Tänään kuitenkin meinasi käydä erittäin pahasti ...Istuin torilla pysäkillä odottamassa bussia lähes itkien, kunnes viereisellä penkillä juopotellut mies nousi seisomaan. Mies yritti huitoa ohikulkevia ihmisiä... Mies seisoi hetken, kunnes katsoi tyhjää pulloaan ja viskasi sen suuntaani ...Pullo pirskoutui palasiksi ja lähes kaikki suuntasivat kohti minua peitin kasvot käsillä joten sirut eivät osuneet naamaan. Hätääntyneenä nousin ja lähdin kävelemään pois. Mies nosti kätensä lyödäkseen ja huusi jotain samanaikaisesti, olin varma että nyt sattuisi... Ei kuitenkaan sattunut, koska tupakalla ollut bussikuski huusi miehelle jotain ja tuli väliin. Kuljettajan ansiosta miehen lyönti jäi puolitiehen, kun mies keskittyikin haukkumaan kuljettajaa ja uhkaamaan ampua tätä haulikollaan suoraan otsaan... Bussissa istuessakin näin vielä miten mies heilui ja uhoili torilla ja olin itsekkin vielä kauhun ja itkun vallassa, onneksi se oli ohi. Todellakin olen ikuisesti kiitollinen sille kuljettajalla ja jopa bussista jäädessä kiitin vielä kerran.

 Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa - Antakaa mun olla rauhassa!

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin. Ja seuraavat kaksi viikkoa, matkin Naantalin aurinkoo..."

VIHDOINKIN! Kaikki se tänä vuonna alkanu paska on ohi. Eli ykkönen on ny sitten amiksessa suoritettu ja vihdoinkin saa lomaa siitä paskasta mitä sielläkin oli. Torstaina, kun haettiin tokarit oli todella todella hyvä fiilis aamulla, mutta sitte kaikki muuttuki ja pois lähettiin fiiliksellä "Tapan kaikki" ja kyyneleet silmissä. Kyllä on siis mahdollista, että viimeisenäkin päivänä ihmiset voi saada pilattuu toisten päivän. Ei siis tullut hyvästeltyä kyyneleet silmissä, miten vielä jouluna asiat meni. Nyt haistattelin parille vitut ja lähin juosten pois ...juosten ja juosten miten sen nyt ottaa ku korkkareilla menee... 

Käytiin äitin kanssa siinä sitte kiinalaises syömässä ja sieltä äiti heitti mut Jessille. Ja siellä sitte päivysteltii jonku aikaa, kunnes kähettiin kattoo Varesta ku ei jaksettu venata muita leffoja mihkään iltanäytöksiin, ku perjantai oli kumminki työpäivä. Sieltä palattiin Jessille, stailattiin sen letti, hengailtiin ja sitten himaan... Josta jo vihaisena soiteltiin missä viivyttiin...

Perjantai olikin sitte duunipäivä... Eli siis torstaina kaikkien niideen manausten jälkeen "En palaa tänne ikinä, tää on paska paikka" Jouduin palaamaan sinne. Ja uskokaa tai älkää olisin laittanu puhelimen kiinni ja jättänyt menemättä ellei olis vitunmoista tarvetta rahalle. Töitten jälkeen Late tuli koululle vastaan ja talsittiin sinne kaupan ja leffavuokraamon kautta ja ilta kuluikin syöden ja leffoja kattellen mukavasti.

Aamulla herätyskello soitti jo ysiltä ja alettiin valmistautuu Jessen lakkiaisiin. Eli siis lauantai kului lakkiaisissa ja kotona istuskellen...

Teksti  tulee bähän myöhässä, ku unohin julkasta sen XDDD