Kesäloman eka viikko... Niin teillä... No se nyt on todellakin alkanut paskasti. Kaksi päivää duunissa, monta mokaa ja paljon enemmän kyyneleitä. Päivittäin olen palannut kotiin entistä ja entistä ahdistuneempana. Joka päivä on pitänyt mennä jonnekkin vaikka on halunnut olla vain yksin tai yhden ihmisen luona. Tänään kuitenkin meinasi käydä erittäin pahasti ...Istuin torilla pysäkillä odottamassa bussia lähes itkien, kunnes viereisellä penkillä juopotellut mies nousi seisomaan. Mies yritti huitoa ohikulkevia ihmisiä... Mies seisoi hetken, kunnes katsoi tyhjää pulloaan ja viskasi sen suuntaani ...Pullo pirskoutui palasiksi ja lähes kaikki suuntasivat kohti minua peitin kasvot käsillä joten sirut eivät osuneet naamaan. Hätääntyneenä nousin ja lähdin kävelemään pois. Mies nosti kätensä lyödäkseen ja huusi jotain samanaikaisesti, olin varma että nyt sattuisi... Ei kuitenkaan sattunut, koska tupakalla ollut bussikuski huusi miehelle jotain ja tuli väliin. Kuljettajan ansiosta miehen lyönti jäi puolitiehen, kun mies keskittyikin haukkumaan kuljettajaa ja uhkaamaan ampua tätä haulikollaan suoraan otsaan... Bussissa istuessakin näin vielä miten mies heilui ja uhoili torilla ja olin itsekkin vielä kauhun ja itkun vallassa, onneksi se oli ohi. Todellakin olen ikuisesti kiitollinen sille kuljettajalla ja jopa bussista jäädessä kiitin vielä kerran.
Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa - Antakaa mun olla rauhassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti