Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

"Nyt on uus vuosi ja taas uudet kujeet, metkut on samat - leikkikentät vaan suurentuneet..."

Vuosi on ollut jälleen pitkä ja tapahtumarikas. Bloggareilla on yleensä tapana koota yhteen vuosi, mutta multa se ei oo oikein ikinä onnistunut. Siispä tämäkin postaus tulee olemaan samanlainen, kuin aikasempina vuosina eli ihan sitä sun tätä.

Vuoteen ehtii mahtua kaikenlaista muisteltavaa
...koiranpentu, täysi-ikäisyys, työt, uudet ystävät, henkinen kasvaminen, ongelmia.
En ala erittelemaan hyviä tapahtumia, en huonoja muistoja.
Kesä meni ohitse, en muistele sitä kovinkaan hyvällä muttei se huonokaan ollut.
Loppuvuoteen kaikki alkoi jo näyttää hyvältä ja viimeiset kuukaudet muistankin hyvinä.
Oli huonoja hetkiä, mutta niitä tulee olemaan jatkossakin ja se kuuluu elämään.

Ihanat ystävät, ihanat sisarukset, ihana elämä...

Toivotaan, että vuosi 2014 alkaisi minulla valoisasti kuin myös teilläkin rakkaani.
Uskon tulevan vuoden muuttavan elämääni, tiedän sen muuttavan.
Toivon, että te ystävät pysyisitte matkassani mukana taas seuravankin vuoden
ja kerätkäämme yhdessä ne parhaimmat muistot.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!

"Mä joulun lapsi oon..."

Joulu vain vierähti ohitse ja tänään juhlitaan jo uutta vuotta.
Palataan kuitenkin jouluun.

Ensimmäistä kertaa viettämässä joulua muualla.
Olimme viettämässä joulua siskoni luona koko perheen voimin.
Yhden yön reissu venyi kolmeksi yöksi.
Niihin päiviin mahtui paljon kaikkea.
Iloa, yhdessäoloa, ruokaa, lahjoja, leffoja, monopolya
...ja tappeluita, kuten veljeni monopolya pelatessamme totesi
"Tää tappeluhan on tän pelin suola..."
Toiset ne vaan on huonoja häviäjiä.

Taas pitkä vuosi seuraavaan jouluun edessä.

torstai 19. joulukuuta 2013

"Nyt haluun sen mitä en voi ostaa..."

Vihdoin ja viimein
olen nyt 18-vuotias.
Sitä on odotettu jo useampi vuosi
ja eilen se tuli täyteen.
Ensimmäinen vuosi, kun saan kirjoittaa ettei päivä ollut paska.
Ensimmäinen vuosi, kun nautin päivästä.
Minulla on ihanat ystävät
ja puhumattakaan lahjoista
niitä tuli paljon
enemmän kuin koskaan.
P.S. perhejuhla vielä pitämättä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

"Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu..."

Mä en voi antaa tän kaiken paskan kaatuu taas niskaan.
En voi antaa sen ottaa otetta musta.

Mut se on jo kiinni, ollut jo viikkoja.
Tavarat lentää ja ovet paukkuu, mä huudan.
Aina sama juttu, mä en enää jaksa sitä.

Miks ei mikää voi olla vaan hyvin?
Miks tähän aikaan, miksi juuri minä?
Miks taas tänäkin vuonna?

Mä haluun vaan pois.
Mä en jaksa tätä paskaa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

"Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa..."


Lapsi on terve, ku se leikkii...
Tänään oli Parkin kenttä täynnä iloisia ja punaposkisia kolmasluokkalaisia.
Tosin amiksen kolmosia.
Ihanat läskiperseet♥
Luokkamme ja vaihto-oppilaiden kanssa vietettiin luistelupäivä, vaihtareitten vikojen päivien kunniaksi.
Oli ilo nähdä kaikkien nauravan tai edes hymyilevän
 ja
 ihanaa oli myös päästä jäälle.
Ihana Irsu♥

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

"My heart's a stereo. It beats for you, so listen close..."

Parhaillaan on meneillään kaikkea huonoa.
Kuitenkin saan nyt olla onnellinen.

Eilen sain lohdutusta, halauksen ja tuen, ystävältä.
Tää tyttö on autto mua niin paljon jo eilen ja sama jatkui tänään.
Hän kysyi kuulumiset, jälleen välitti.
Olen edelleen yhtä hämilläni siitä, koska ihmiset voi sittenkin välittää.
Kiitos.

Tänään olen muutenkin onnellinen.
Jo vuoden kestäneet asiat on vihdoin saatu päätökseen, siltä osin mitä halusinkin.
Välillä menetin toivon, mutta edellisellä viikolla sain sitä takaisin.
Eilen tein liikkeen.
Se oli pieni ja harvat ymmärsivät sitä, mutta mulle se oli suuri askel.
Kaikk ne unettomat ja itkuiset yöt, voivat vihdoinkin olla takana.
Nyt olen saanut takaisin yhden rakkaimmistani.

tiistai 12. marraskuuta 2013

"Minä, minä, minä eikä kukaan muu..."

Voittaminen.
Se on aina ollut mulle pakkomielle.
Kun urheilussa ei voittanut, lopetin sen.
Jos arpajaisissa en voita, kiukuttelen.
Jos ja kun en saa haluamaani, kiukuttelen.

Miten musta on tullut näin "minä itse"?
En koskaan ole itsestäni pahemmin pitänyt, joten miten ja miksi?

Ehkei tilanne olekkaan niin miten ajattelen.
Tilanne saattaakin olla, että vihaan häviämistä.
Ihan sama voitanko, kunhan en häviä.
Se toimisi ainakin urheilussa, mutta mites muuten?
Arpajaisissa joko voittaa tai häviää, joten ei se niinkään toimi.

Olen jo pitkään ollut umpikujassa pohtiessani asiaa.
Ei, en ole vieläkään päässyt pois siltä kujalta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

"Tää menee niille joil on paha olla, kun elämä lyö sata-nolla..."

Opettaja puhutteli kaikkia tänään, joten tapojeni mukaan viivyttelin.
Se menee hyvin, en ajattele edes asiaa vaan selittelen paljon ja omiani.
Kunnes tulee se hetki, kun seuraava olen minä.
"Kartsa haloo ...ei se kuule mitään. Huhuuu" -kuulen ihmisten puhuvan minulle.
Katse on vaan lasittunut lattiaan ja en reagoi, haluisin mutten saa ääntä enkä liikettä.
Ensimmäinen, toinen... Ja niin ne vierivät.
Kyyneleet vierivät silmäkulmista alas poskiani pitkin.
Henki ei enää kulje, mutta jalat liikkuvat.
Jalat juoksevat luokan läpi, pois sieltä.
Ihmiset huutavat perään, koittavat ottaa kiinni.
Mikään ei pysäyttänyt.

Portaat kolisevat, joku tulee luokseni.
Ihan oikeasti, juuri minun luokseni.
Koittaa lohduttaa ja saada puhumaan, ei auta.
Koittaa naurattaa ja niin hymyilen, pian nauran.
Kerron asiaa ja itken, toinenkin saapuu luokseni.
Onnen kyyneleet, he tulivat luokseni.
Kukaan siellä ei ole ennen välittänyt, kun itken.
Minusta välitettiin.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Cheek - Logomo 18.10.2013

Jälleen on keikkapäivityksen vuoro(vaikka keikasta nyt jo viikko aikaa).
Cheek - 18.10.2013 Logomo
Odotukset eivät olleet suuret, olinhan jo ollut unelmien täyttymys-keikalla. Mieleeni ei silti tullutkaan, että keikka voisi olla noin huono.

Ensinnäkin sä olet niin pienessä tapahtumassa ku jäähallikeikka eturivissä, niin kotikylän konserttisali keikassta ei lavan reunaa näkyny mailla halmeilla. Meininki ei ollut WUHUUUJEEEJEEEAAAAAJEEEE! -vaan pikemminkin "ai tällänen artisti tää keekki on, paappadappappaa".
Ihmiset laulo mukana joo, jopa hieman heiluikin mut silti se vaan oli sellast no oon tässä ku ei muutakaa tekemistä ollu -meininkii.
Ja se, että koko keikan kuuntelit kaverin valitusta "jalat sattuu, selkä sattuu, pää sattuu, en nää mitään, en jaksa kantaa kassiini, vie mun kassi narikkaan..." niin johan siinä fiilis menee... Ja se kun mennään keikalle niin sinne ei mennä 10min ennen ku ovet aukeaa! Ja se et muutenkin toinen on myöhässä ja sotkee suunnitelmia niin totta helvetissä se myös unohtaa liput kotiinsa!
Keikan jälkeen laahustit pettyneenä odottamaan kyytiä ja seuraavaks muistankin miten seistiin sen idolin auton vieressä liikennevaloissa ja vilkuteltiin, nyt enää kaduttaa miten voi pasmat mennä nii sekasi ettei tollasella hetkellä ota kameraa esiin.
Pian Maserati olikin jo poissa.

"Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä - Siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä..."

Meidän luokka on jakautunut kahteen ryhmään, on ällät ja ämmät. Itsehän olen siis alkujaan älläläinen, mutta kyllästyessäni siihen paskanjauhantaan ja hyväksikäyttöön pistin kaikki välit poikki ja niin siirryin ämmiin. Jotenkin huomaan aina syitä siihen jakautumiseen itsessäni, ensin minä olin pukkarissa jauhamassa paskaa ämmistä ja heidän läskiperseistään ja siitä kuinka laiskoja ja huonoja he ovat(koska meidän porukka on niin paljon parempi -meiningillä). Ja nykyisen jakauksen olen aiheuttanut taas sillä, kun olen ämmissä niin kukaan ei halua olla heidän kanssaan(jos ei oteta lukuun niitä jotka haluavat viedä minulta kaikki ystävät ja oikeen änkevät joukkoon).

Ei se siirtyminenkään silloin ihan noin vaan tapahtunut.
Olihan siinä ennen sitä lieviä skandaalin merkkejä ilmassa, ne vitun läskiperseet.
"Jouduin" Maran pariksi tunnilla, että se tuntus yksinäiseltä muut oli kavereittensa kanssa. Ystävystyinkin sitten Maran kanssa.
Oli luokan yhdistäytymiseen tarkoitetut pikkujoulut(joihin minä ainoana ällänä menin) ja siellä tein sovintoa Vee:n kanssa ja niin hiljalleen hivuttauduin siihen porukkaan. Ensiksi istuskelin ulkopuolisena samassa pöydässä, mutta ei enää. Kaiken sen jälkeen miten olin niitä haukkunu ne hyväksy mut ja nyt kirjottaessamme portfoliota näistä vuosista naurettiin, että tappelusta se alko ja nyt istutaan tässä vierekkäin ja naureskellaan.

Ja miten törmäsin Irsuun? -emmäää vaaan tierä... En oikeesti muista, että hivuttauduinko aina vaan huomaamattomasti siihen seuraan vai oliks siinä muutakin(jos muistat kerro!) Muistan yhen tapauksen ykköseltä eräästä tutustumisleikistä, mutta en muuta - yhtäkkiä Irsu vaan hengas siinä.
Luokassa kysyttiin vaihtoon lähtijöitä: tsekkasin koko ällien päädyn - kukaan ei viittaa. Itsekkin olin vähän muuttanut mielipidettäni, kun maat eivät olleet mitä toivoin ja en ollut kovin halukas enää lähtöön. Katsoin Irsun viittaavan ja ihan tajuamattani käsi nousi pystyyn, täähän voi olla ihan älyupee reissu ku on nii hyvää porukkaa sitte seurana(elä nyt sitte petä mua ja jätä lähtemättä!). Pääsyä ja maatietoja ootellessa.

Nyt kipeenä kolmatta päivää, läskiperseet(tästä nyt sittte tuli yleinen läppä vaikka alkujaan haukuttiin) lähettelee kuvia ja huolestuneita viestejä koulun menosta tuntee vihdoin olevansa seurassa johon kuuluu.
"Mikä puuttuu? -Kartsa puuttuu"
 Kiitos Irsu ja Mara,
Iii, Martsa ja Vee.
Ja norsu poistuu nyt...

tiistai 15. lokakuuta 2013

"Huomaan hokevani, et kuka mä luulen olevani..."

Nyt taitaa olla taas niitte kuuluisten pahotteluiden aika, koska edellisestä kerrasta täällä blogin puolella vierähti jo tovi... Mutta nyt päätin kirjoittaa ettet sinäkään läskiperse joka lähes päivittäin käyt lukemassa kyllästyisi saatika tulis liian kateelliseksi kun aina vaan ensimmäisenä on tuo postaus konsertista ;D

Ja näin alkuun... 
 Postaus ilman muumeja on kuin kala ilman polkupyörää... Joten kerronkin teille löytäneeni vielä stockalta hemulin, prismasta hain uuden talvimukin ja lähi k-marketista mukaan tarttui viime vuoden talvimuki(toiset ne vaan tulee vuoden jäljessä)...
Työssäoppiminen on nyt siis ohi. Se kesti vain neljä viikkoa, mutta se oli ihan parasta ja ettei kaipuuni kasvaisi liian suureksi sainkin joka lauantaiksi töitä kyseisestä paikasta(wihiii)! Palasimme huimaksi viikoksi kouluun ja oli oikeesti mahtavaa päästä välillä taas leipomaan ja viikon aikana tehtiinkin useita ja useita kakkuja ja no leivottiin vähän muutakin. Ja nyt ärsyttää, että kaikki ne hienoimmat kakut ja leivokset lähtivätkin puhelimen mukaan huoltoon eikä ne oo tulossa takaisin.

Siitä päästiinkin seuraavaan asiaan, paskaan puhelimeeni.
Pari kertaa kävin puhelintani näyttämässä myymälässä, mutta aina vaan lähettivät takaisin...
"Joo tää nappi on vaan jumissa, mä nyt en saa sitä korjattua mut kyllä sä sen varmaan ajan kanssa saat korjattua" olikin molempien kertojen vastaus.
Kolmannella kerralla muutamaa voimasanaa käyttäen suostuivatkin ottamaan paskulin(puhelimeni nimi siis) sinne sisälle huoltoon ...ja niin kului kaksi viikkoa, kunnes sain paskulin takaisin. Ja niin kuluikin päivä korkeintaan pari ja hupsista keikkaa huomaat ettei laite muuten toimi...
Siinä kokeiltiin ekojen kertojen ohjeita "vääntelyä ja kääntelyä" ja ei vaan toimi.
Niimpä tänään oltiinkin siellä tutussa liikkeessä erittäin pelottavan vihaisen isoveljen kanssa, että nyt vittu toimintaa... Noh myyjä olikin tällä kertaa jopa hieman parempi kuin edellisillä kerroilla, mutta ei vaan auttanut kun sanottiin että sopimus purettaisiin vaan uudestaan huoltoon...
Nyt odotellaan pari viikkoa ja katsotaan, voisivat edes yrittää siellä huollossa tällä kertaa...
 Parhaillaan kunnostetaan koiranhäkkiä pihalla perheen voimin, jopa koira auttaa.
Blogiin on tulossa tyylillisesti muutosta, niin tekstiin kuin ulkoasuun jonkun ajan sisällä. Sitä odotellessa.
Tällä viikolla vielä tiedossa autokoulua(jänskättää), lapsenvahtina toimimista ja CHEEKKIÄ!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Cheek - Helsingin jäähalli 21.9.2013

Lauantaina se oli, se mitä oltiin odotettu älyttömän pitkään, yli puolivuotta! Cheek- Helsingin jäähallissa.

Useista kyselyistäni huolimatta kukaan ei suostunut lähtemään kanssani kyseiseen konserttiin ja sehän pänni ja niin hautasinkin ajatuksen kokonaan pois mielestäni. Mutta sitten: päivänä jolloin liput tulivat myyntiin ja loppuivatkin 20 minuutissa sais viestin facebookkiin ..."Hyvää superhyperetukäteistä synttäriä melkein vuoden päähän! Kaksi Cheekin lippua tulossa!" JA VOI HYVÄNEN AIKA! Arvatkaa vaan kiljuinko, itkinkö ja hypinkö, siis ihan tärisin onnesta!
Päällä tietenkin vedin jo aikaisemmin tilaamani paidan.
Lauantaina sitten saavuimme paikalle jo useita tunteja ennen keikkaa(tosin moni oli tullut jo useita tunteja meitäkin aikaisemmin) ja niimpä saimmekin hyvät paikat jonosta, olimme aivan etunenässä.
Kuunneltuamme parisen tuntia kolmen ihanan ämmän juttelua siinä takana miten minä vien jonossa kolmen ihmisen tilan ja, että olen niin vitun läski että pitäis olla jonon perällä, puhumattakaan siitä onko siskoni pohkeet 100% lihasta vai ei ...alkoi kieltämättä hermot jo kiristymään, mutta ei se haitannu - olin kuitenkin menossa ennen niitä ämmiä sinne keikalle jota oli niin kauan odottanu joka tulisi olemaan mahtavinta mitä mikään kokemani aikaisemmin on ollut niin sekään paskanjauhanta ei haitannut.

Mutta arvaappa vaan oltiinko siinä jonossa missä oli joku pieni muijankäppänä, joka ei yksinkertaisesti handlannut töitään ja siinä ajassa kun meistä eka oli sisällä oli muista jonoista jo vähintään kymmenen sisällä. Ja siinä kilpailussa päti vain viidakonlait - käytettiin kyynerpäitä, käsilaukkuja ja katottin kenen läskipohkeet juoksee kovempaa kuin muiden tikut.
Siellä me nyt oltiin, kaiteella - ei ihan keskellä kiitos sen käppänän, mutta edessä!
Viimeinkin konsertti alkoi ja jo ensihetkellä tajusin miten tää tulee olemaan mun elämäni paras ilta ja tätä ei tuu pilaamaan mikään, eikä mikään koskaan voittamaan.
Siis se oli USKOMATONTA!
Siellä oli ilotulituksia,
liekkejä,
parhaitta artisteja Sillanpää, Jonne Aaron, Kaija Koo, Taikapeili, Rähinä, Jonna... siis vaikka millä mitalla, kaikkia uskomattomia artisteja!
Avaimet mun kiesiin, sinne lavalle ajettiin autolla! Ja se muija joka joskus yheksän vuotta sitte on sen biisin vetäny niin se oli siellä, mitä mahtavuutta!

Siis mun pitkän teini-ikäni suurin idoli, se kenen kuvilla mun huone on siskoni sanoin tapetoitu(eikä niiitä oikeesti oo ku kolme!) seisoi siinä metrin päässä musta ja katto mua silmiin hetken, vaan sen hetken. Ja mä itkin varmaan puolet keikasta mä itkin, että miten mikään voi olla niin täydellistä.
Ja jälkeen käytiin vielä tyhjentämässä fanituotteet kojusta. Levyhän mulla oli jo varattuna ja olin sen jo perjantaina hakenu ja opetellu biisit ulkoota.

Kiitos siskoni! <3

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

"illalla iloinen, aamulla itkettää..."

Siinä vaiheessa, kun kirjoitettuja postauksia odottelee jonossa jo yli viisi ja olet laiska siirtämään kuvia kamerasta kannattaa jättää asia siihen... Nyt kun luin postaukset, jotka innokkaina odottivat kuviaan tajusin ettei niissä nyt ole taas päätä eikä häntää yhdessäkään. Tein siis kompromissin ja lisäsin kaikki kuvat samaan postaukseen(joka päättyy myös ilman päätä ja häntää) ja kirjoitan jotain tähän ihan vain kertoakseni olevani hengissä.
Ensinnä kirjoitin eräässä aiemmassa postauksessa projektista, jonka vuoksi on ollut stressiä ja ahdistusta niin se on ohi. Tai no ollut jo pari viikkoa... Mutta siis projektin päättyessä päätin palkita itseäni ja kirmasinkin lähimpään kauppaan ja ostin kaapista puuttuvia asukkeja. Nyt siis kaapista todella löytyy kaikki kaupoista löytyvät muumimukit ...talvimukia odotellessa...
Ja koska jo muumeista aloitettiin niin jatketaan samalla linjalla. Kaapista löytyy nyt jo pari poistunuttakin yksilöä. Tämänkin mukin sain palkkioksi hyvästä työstä, tällä kertaa ei vaan mennyt omasta tilipussista.
Tähän pariin viikkoon on myös mahtunut leipomista, sekä leffalöhöilyä!
Jos jo pelästyitte, että nyt siltä on järki mennyt ja se on ihan muumien pauloissa ...HUOLI POIS! Kyllä saan rahaa kulutettua muutenkin, esim sisustamalla pientäkinpienempää huonettani... Kuvaa ei kyllä pitänyt julkaista niin olis Ellulle tullu sitte yllätyksenä jos joskus sattuisi meille eksymään.
Ja vielä viimeiseksi ihanat Mimi ja Jonsku!

ARVATKAA MIKÄ ON JO NYT LAUANTAINA!

maanantai 2. syyskuuta 2013

"Jos mä oon oikee, miksei peili heijasta mua enää..."

Ahdistus on lähiaikoina ollut koko ajan läsnä. Pienikin hetki muuttaa kaiken.
Koulun pukkarissa.
Kaupan kassalla.
Bussia odottaessa.
Autossa istuessa.
Se on tullut ihan mistä vain. Lähes päivittäin se on tullut.
Rintaa alkaa puristaa, hengitys tihenee, kyyneleet valuvat ja kädet tärisevät.
Ja se ei lopu, menee minuutteja ja sitten se on ohi ja kaikki taas hyvin.

Toivoisin tilanteen nyt helpottuvan, kun tämä viikonloppu on ohitse ja olen päässyt suurimmasta paineesta eroon.
Ei se ole kokonaan ohi, koska vielä eilen iski se ahdistus vaikka kaikki oli jo ohi ja olin juoksemassa junaan. Kädet tärisevät edelleen paljon...

"Mä ajan läpi koko yön sun luoksesi, en saa unta kuin sun vierelläsi..."

Äitin kuuskymppisiä oltiin juhlistamassa perheen ja niiden kylkiäisten kanssa Viking Gracella.

Ekaksi kun meni jo laivaan oli fiilikset silleen "missä mä oikeen olen, onks tä olevinaan viikkari?" eli laiva todellakin oli eri luokkaa, kuin muut viikkarit on. Yleensä osaan kaikki paikat ulkoa, mutta nyt en löytänyt sitten yhtiikäs mitään.
Laivalla mukana oli siis Äiti & Iskä, Ellu & Tuomas, Tapsa & Rebekka ja tietenkin minä itse.

Rahaa meni ...kaikki. Mutta hyvään tarkotukseen kuten juomiseen, syömiseen, karkkien syömiseen, hieman pelikoneeseen(mutta myös voitin) ja MUUMEIHIN!

Itse olin ostamassa vain kolme mukia, mutta ihanan myyjän puheella iskäkin alkoi harkita asiaa(vaikken minä edes pyytänyt) ja niin iskä ostikin vielä kolme mukia jotka siinä hyllyssä olleista puuttui.
Hattivatit, Tuutikin ja Papan ostin itse ja Iskä tarjoutui ostamaan Tiuhtin ja Viuhtin, Niiskuneidin ja Mörön. Niiskuneiti ja runoilija & Muumimamma taas olivat maanantain aikana saapuneet postiin.
Pariskunnat

Oli hyvää ruokaa ja juomaa ja paljon tanssia ja jonkin verran kiukuttelua(kuten aina tapoihin kuuluu) ainiin ja karaokea!
Kiitän ja Kuittaan
Xoxo minä

tiistai 20. elokuuta 2013

"Beibi saaks mä olla sun orja, kieriä lattialla kun käsket..."

Huhhhuhh loma on ohi ja eka viikko kouluakin käyty ja toista puksutetaan jo puolessa välissä!

Eka viikko kului lähes melkein lusmuamalla koulussa, työt tehtiin jos tehtiin ...oho taisin aloittaa lauseen väärin siis... Koulu tähän asti on ollut lähes lusmuamista.

Perjantaina lähettiin äitin, tädin ja hauvavauvan kanssa kohti munapää siskoani. Muut palasit kotiin jo perjantaina itse jäin orjatyöläiseksi viettämään viikonloppua ihanaisen siskoni perheen pariin.
Muumeja, shoppailua, orjatyötä, ainiin ja muumeja!
Tosiaan muumeja tuijotimme koko viikonlopun, välillä käväisimme treeneissä ja aikaa meni siihen orjatyöhön eli vessaremonttiin. Lauantaina oltiinkin vähän shoppailemassa ja mukaan tarttui muumeja! huima yksi paita ja Gossipin 4 ekaa tuottaria! Voiko parempaa onnea olla, kaikki maksoivat vain 10e/kpl!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

"Mun sydän sykkii vielki, eli oon hengissä..."

Onnelan leirintäale - Tuuri - Ähtärin eläinpuisto - Labyrinttimaailma - Särkänniemi - Tampereen kylpylä

Siinä oli tämän loman viimeinen reissu, minne sainkin jo puolet vielä saapumattomasta palkastani jo tuhlattua.
Eläimiä - Urheilua - Ulkoilua - Lusmuilua - Shoppailua - Hurvittelua

Uusia vaatteita, tangle teezer, leffoja, palapeli, kehyksiä, raappoja...

Hyvä viikko tai no 11 päivää, äitin ja Snellun kanssa matkassa. Nyt armotonta laukkujen purkua, siivoomista ja jänskätystä, että mitä viimeinen alkava  lukuvuosi tässä koulussa tuo tullessaan(VOI LÄSKIPERSEET OLI JO IKÄVÄ!)

Ja seuraava viikonloppu meneekin ihanaisen siskoni luona!
P.S. RAKASTUIN TÄHÄN KAVERIIN!
Ja koska ihanainen Cheek julkaisi uuden biisinsä pakko se on tähänkin linkata!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

"You could be the greatest, you can be the best..."

Ja niin kului tasan kuukausi edellisestä postauksesta ;D

Viimeiset pari viikonloppua on kulutettu Helsingissä huoltajana/turistina/katsojana SM-radalla. Tärkeimmät kisat kuitenkin olivat viime viikonloppuna. Huollettavana ja kannustettavana oli ihanaiset Ellu, Petra sekä Tapsa joissakin kisoissa.
Kauniita naisia, kauniita naisia - ihanainen Petra!
Ikävä kyllä yhden kisat päättyivät keskeyttämiseen kipeän käden vuoksi ja yksi jäi vain niukasti mitalleilta. Mutta sitten siirrytäänkin siihen suomen nopeimpaanParhaimpaanIhanimpaan paskapäähän naiseen, nimittäin siskooni. Joka meni ja otti mitalleita useammankin.
Muutenhan tuollaiset reissut ovat ihan rentoja ja hauskoja, mutta tämä lauantai ei ollut. Oli jälleen kerran erä-ajon aika, jota voin sanoa jännittäväni välillä varmaan enemmän kuin joitain kilpailijoita. Karsinnat ja välierät ihanainen siskoni hoiti helposti itselleen, mutta finaalissa se paha jännitys alkoi :S
Ensimmäinen erä - Selvä voitto
Toinen erä - Keskeytyi, vastustaja typeryyttään kaatuu kurvissa
Kolmas erä - Täpärä tappio
Nyt liikutaan siinä rajoilla jolloin kynnet on syöty ja maassa kuoppa edestakas kävelystä ja ääni käheenä...
Neljäs ja ratkaiseva erä

Itse en neljännen maaliintuloa kunnolla nähnyt, mutta kun näki Ellun tuulettavan kurvissa ja viimein kuulutus tuli voittajasta - JES! SUOMEN MESTARI SUOMEN MESTARI!
Myös joukko ihanaisia naisia/tyttöjä muunmuassa Petra ja Ellu menivät ja ottivat 4km joukkueajon SM-pronssia, onnea vielä!
Nyt on melkeimpä tämän kauden skapat kisattu ja töitäkin enää vain kaksi päivää! Vaikka surullista jättää ihanat pikkupallerot niin kyllä sitä vikaa lomaviikkoa jo odottaa, koska 12. päivä alkaakin se viimeinen kouluvuosi! Ensi viikko vietetäänkin lomaillen Ähtärissä ja tuhlaamalla rahat Tuurissa, ehkä hieman eläimiä ja labyrinttiä joukkoon.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

"Voit pyyhkii sun kyyneleet mun huppariin..."

Mitä tehdään jos näkee toisen itkevän?
Kamalaa katsoa vierestä miten tärkeä ihminen itkee.
Haluisit halata ja lohduttaa, mutta jokin pitelee sua ja se ei päästä irti.
Et uskalla tehdä yksinkertaisesti mitään ja katsot sivusta ja toivot jonkun muun tulevan apuun.
Jos joku joskus tulee vihaat itseäsi, koska siinä meni tilaisuutesi näyttää hyvyytesi.
Miksei elämä ois helppoo?
Vaihtoehtoisesti voit mennä siihen.
Sanoa mitä sinun on aina pitänyt ja olla tyytyväinen koska teit sen vihdoin.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

"Beibi saan mä olla sun hauva? Kieriä lattialla kuin hullu..."

Ankaraa löhöilyä, on ollut suunnitelmana lähes päivittäin ...ja no melkeimpä se on toteutunutkin.

Eräs keskiviikko suuntasin ihanaisen siskoni luokse Helsinkiin ja kävimmekin katsomassa leffassa The bling ring ennakkonäytöksen ja siihen yhteinen aikamme hupenikin, koska seuraavana aamuna suuntasin Lahteen.
Edellisen viikon vietin siis Lahdessa ja usein tutuksi tulluun Karpon luona.
Ihana Yrjö!

Typerinkin tajuaa, että siellä olin siis jussinkin.
Hyvää seuraa ja kuuma grilli(pari mulkkuu ja kuiva pihvi)
Ei vaan oikeasti hyvää ruokaa, juomaa ja sitäkin parempaa seuraa! Iltamme sujui rattoisasti satamassa ja laivoilla istuskellessa.

 Lahteen lähtöni myöhästyi suunnitellusta setäni synttäreiden vuoksi, koska he tilasivat minulta kaksi kakkua juhliinsa ja niin teinkin hedelmä- ja mansikkatäytekakun. Ikävä kyllä kuva löytyy vain mansikkakakusta, koska toisen kuva katosi jonnekkin kameran ja tietokoneen välillä...

Anteeksi juttu jäi hieman tyngäksi, on vain nyt paljon muuta mielessä...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

"On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii, Irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii. On niin siistii olla aikuisii..."

Mitenhän tässä on taas päässyt käymään näin?
Aika palata ajassa taakseppäin ...en kuitenkaan muista asioita joita on tapahtunut, mutta kuvia on silti jokunen joten ajattelinkin laittaa ne ja kertoa niistä hieman.
''Kerättäiskö jengi kasaan
Ei olla nähty pitkään aikaan" 
Oli lause jonka avulla kolme kaverusta tapasivat toisensa seitsemän vuoden jälkeen. Oi sitä menneiden muistelua ja päivittelyä miten kukakin on muuttunut ja tietenkin uusia elämäntilanteita. Ihanaiset naiset Liisi ja Julia

Yksi ihanainen nainen eli Karpo kävi täällä myös yhden viikonlopun, wihiii! Piettiin hauskaa niinkuin tapoihimme kuuluu nyt ja aina 
Omat pakolliset pärstäkuvat tähän väliin...

Sitten vielä ihanainen luokkamme(ja nyt en ollut edes sarkastinen). Kaikista niistä alkuvaikeuksista ja muista kiukutteluista huolimatta meille kehittyi aivan mahtava luokka muutamaa yksilöä lukuunottamatta. Vielä nyt ennen kesälomaa saimme pari tapahtumaa joissa yhteishenki senkuin parani toiset niistä olivat amissoudut(soutu ei mennyt ehkä niinkuin elokuvissa, mutta sitäkin hauskempaa oli)

 ja toinen oli luokan oma päivä vikalla viikolla, kun oltiin yhdessä pelaamassa minigolffia, mölkkyä ja muuten hulluttelemassa ja syömässä. Ihanaiset luokkalaiset, tulen tämän kauhean pitkän kesän aikana kaipaamaan teitä hurrrrrrrrrjasti! ♥ kiitos vielä ihanaisille läskiperseille, jotka otitte mut suojiinne mun heikoilla hetkillä ja tietty sille yhelle tulevalle klubilaiselle myös ja no okei teille muillekkin vatipäille ;)

Ja viimeisenä täytynee vielä mainita käväisy ihanaisen veljen ihanaisen tyttöystävän lakkiaisissa ja sieltä jatkaen pyöräilytutun valmistujaisiin.