Voittaminen.
Se on aina ollut mulle pakkomielle.
Kun urheilussa ei voittanut, lopetin sen.
Jos arpajaisissa en voita, kiukuttelen.
Jos ja kun en saa haluamaani, kiukuttelen.
Miten musta on tullut näin "minä itse"?
En koskaan ole itsestäni pahemmin pitänyt, joten miten ja miksi?
Ehkei tilanne olekkaan niin miten ajattelen.
Tilanne saattaakin olla, että vihaan häviämistä.
Ihan sama voitanko, kunhan en häviä.
Se toimisi ainakin urheilussa, mutta mites muuten?
Arpajaisissa joko voittaa tai häviää, joten ei se niinkään toimi.
Olen jo pitkään ollut umpikujassa pohtiessani asiaa.
Ei, en ole vieläkään päässyt pois siltä kujalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti