Voiko edes päivä taas jällen kerran enää yhtään paskentua. Kaikki mitä tänään on tehty elämän suhteen on epäonnistunut. Jotenkin on sellainen tilanne ettei mua kutsuta enää mihinkään koko ajan huomaan ihmisten "kaverien, ystävien" suunnittelevan asioita keskenään ja sanomaan mulle esim. Emmä aio synttäreitä pitää ja jotenki kumman syystä seuraavana päivänä multa kysellään et ooks sä tulossa sinne synttäreille. Siinä sitten vaan oot silleen jotain "joo emmä aatellu, ku ei oo oikeen rahaa" tai muu hyvä meriselitys. Ja tässä puolentoisra viikon sisään, noin on käynyt jo neljällä eri kaveriporukalla. Myös on yksittäisiä ihmisiä joille en puhu enää, koska sanovat ettei halua mua elämäänsä ja sen jälkeen suututaan mulle kun en sitten oo enää puhunu vaan poistunu siitä elämästä. Koittakaa nyt saatana ihmiset päättää! koska mä en aio olla mikään vitun pomppupallo tai henkilö kenen seura kelpaa vaan jos muut ei pääse! Joten paskat vaa teillekkin tasapuolisesti.
Puhumattakaan leipomisesta, ei vittu mä vihaan sitä! Ja tilanne on molemminpuolinen. Ihan sama mitä teen niin aina epäonnistuu, joten miks ees jaksais enää yrittää. Ku eiköhän se tässä jo miljoonannen kerran jälkeen voi todeta ettei se paska oo mua varten iha sama miten paljon sitä haluaisin. Sit vituttaa ne ihmiset, ku on silleen "täähän on hyvä" Voi saatana kyllä mä ite nään ettei se ole ja kyllä mä iten maistan sen et se o paska, joten turvat kiinni jos ette totuutta voi sanoo. Ja kaikkein eniten tietty lohduttaa tietty se et meet parkuen jonkun eteen sanoo et tää meni piloil, jonkun kenen just pitäis sit taas tukee ja auttaa selvii siitä ja ensireaktioks toinen rupee nauraa. Haista paska, kiitti vitusti taas tuesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti