Anteeksi jälleen venähtänyt hiljaisuuteni, totuus vaan nyt yksinkertaisesti on ettei ole mitään kerrottavaa. Ei mulle enäää tapahdu mitään ja ei tuu idioottimaisia kuvia koulusta, ei mitään. Elämä on vaan lähtenyt takas sinne alamäkeen, joka on jo kerran kiivetty ylös mut jaksaks mä sitä enää uudelleen. Emmä hengaa vapaa-ajalle kenenkään kanssa(koska hei kuka nyt mun kanssa olis?) no okei Raksun kanssa oon pari tuntia voinu viettää sillon tällön. Snelluakin vois nähä enemmän, mutta sekin hommannu oman elämän johon mä en enää mahu. Ihmettelin ihan, että miten se eilen edes sai aikaa järjestettyä ollakseen mun seurassa. Karpokin on niin kaukana :( Eilen oli kyllä hyvä päivä Snellun kanssa, puhumattakaan hyvästä aamusalista Annin kanssa(no okei en tie oliko se hyvä, molemmat vaan löysäiltiin).
Pian on tulossa kesä ...sen huomaa esimerkiksi Hansassa ja kävelykadulla kun talviunilla olleet hansateinit palaa kaupungille roikkumaan. Sen huomaa myös värikkäistä tennareista, jotka kuuluvat katukuvaan heti keväällä(tätä on tosin nyt hyvä kirjoittaa, koska ulkona sataa lunta nohhh pikkuvikoja...).
Tulee olemaan luultavasti aika rankka kuukausi seuraavaksi koulussa. Uuden parin myötä mikään ei tule toimimaan... Ja rakkaat rupsunikin lähtivät Unkariin vaihtoon, miten mä kestän tän kaiken?
No okei, mulla on enää 25 koulupäivää ennen kesälomaa.
Miks mä ees kirjotan tätä, eihän tähän tuu mitään järkeä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti