...Pitäis elää niinkuin jokainen päivä ois viimeinen. Olenko vähän lovettanu tota biisii koko päivän :))
asöälähkjhlklgksiuhf, tajusin just etten oo päässy lukee cosmopolitanii pitkäänpitkään aikaan :SS aaaaa se on nii iihana lehti ja meitsi missannu vähintään kakskuukautta :S
Tämä päivä on ollut aika kamala. Minuutin välein tulee samoja kauheita, kiduttavia kramppeja vatsassa, joita oli torstainakin. Oonko mä sairas tai jtn ku oikeesti sattuu aina niin et kierin lattialla. Kivusta huolimatta oon saanut tänään paljon aikaan: siivonnut keittiön kaappeja, kiinnittänyt päättötyön kuvat ja laittanut ruokaa(IHAN ITSE WOAAAAA) Ruoaksi laitoin: Perunamuusia, Lihamureketta(toisessa sisällä sekavihanneksia ja toisessa pekonia ja juustoa)
Torstaina oli toki kivaa silloin pompojen kans, vaik tuska oli ihan kauhee silloin. Tää on liian vaikeeta kaiken hauskan keskellä mulle tapahtus taas romahtaminen. Yhtäkkiä kyyneleet rupes valuu mun silmistä ja pian itkin siinä yksin halaten tyynyä. Mulla ei ollut tietoa miksi mä itkin, sanoin sen Karpollekkin kun hään tuli halaamaan. Mulla on kaikki hyvin ja oli hauskaa ja silti mä itken koska mua surettaa. Kuitenkaan mua ei edes sureta mikään. Mikä mussa on vikana?? Voi kun sä olisit täällä, etkä siellä kaukana. Mulla olisi joku ketä voisin halata ja itkeä sua vasten. Ettei mun tarvis olla aina vaan yksin.
Nyt vasta tajusin kellon olevan jo yli kymmenen almost ykstoist :D pitäs nukkuu jo, eiku ;))
BTW Tapsakin tuli tänne tänään, mut se on nukkunu koko ajan :(
Biisi tietenkin on:
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti