Pientä vitutuksen purkausta näin alkuun. Vituttaa ihan tosi nää hiukset :/ ja toinen vitutuksen aihen on NETTI! Olen parhaillaan junassa ja tää juna netti, ah tätä lagin määrää <3
Niin mä olen siis matkalla Helsinkiin, josta matka jatkuu linkkarilla Lapinjärvelle :) PETRAN LUOKSEE <33 vihdoinkin pääsen sinne tai täkin matka oli jo vaakalaudalla, rahapulan, mun kiukuttelujen ja sairasteluni vuoksi. MUTTAMUTTA hengissä ollaan, kiukuttelut kiukuteltu ja töitä rahojen eteen tehty :) et jeajea :D
Oon täs pohdiskellu miten oon muuttunu täs ylä-asteen aikana niin paljon. Tai sii nää hiukset rupes mietityttämään, ku mä en pidä näistä. Mä olen muuttunut paljon, en oo enää see poikatyttö, joka ennen olin. Muhun ei nappaa enää ne miesten t-paidat niin paljon, lyhyet hiukset so not. Mun vaatetyyli on muututnu paljon, mulla tosiaan ei oo poikienvaatteita enää paljoa. Ehkä urheilupaitoina. Mulla on hiorvee hinku tanssimaan koko ajan, joten niin mkä usein tanssahtelenkin... mut kuitenki ku miettii niin vielä seiskalla tanssi oli so not, ei missään tapauksessa! Koulussakin liikasta lintsattiin jne, mut nyt siit on tullu elämäntapa mitä ilman ei voi olla. Hassuu miten niin vähäs ajas muuttuuu... Siihen voi vaikuttaa se, että mulla on viimeiset parivuotta ollut hankalaa. Joka viikko pitänyt tavata erillaisia lääkäreitä ja keskustella erillaiseten ihmisten kanssa. Mä en luistele enää, vaikka se oli mulle vielä vuosi pari sitten, tärkee elämäntapa jota rakastin yli kaiken. Mun kaverit, ne on joutunu kestämään paljon mun takii. Mä en tosiaan oo helpoin ystävä pitää. Mun kanssa kaikilla on vaikeuksii ja jokaisen kanssa mä riitelen. Mä en tiedä mikä on, ku puran kaiken vihani niihin lähimmäisiin ihmisiin ku emmä ennen niin tehnyt. Mä vihaan itteeni ja mä en kestä enää mitään tilanteita. Musta on tullut ihan yliherkkä, mä itken koko ajan ja vain pienistäkin asioista. Mun pitäs olla vahva, kaikki sanoo mulle. Mut mä en vaan pysty siihen, jotenkin liian vaikeeta kulkee pää pystyssä. Mutta mä olen silti yrittänyt ja luulen ihmisten huomanneen sen. Ite mä en huomannu, kunnes päättäripäivänä sain yhden kortin. Sen kortin ansiosta huomasin itekkin miten paljon oon kehittynyt, se niinku tavallaan herätti mut. Mä tiedän, et mulla on viel pitkä matka hyvään elämään, mut mä saavutan sen vielä ja oon se sama kokoajan iloinen Kaarina :)
Mä siis olen muuttunut, mutta se taitaa kuuluu tähän ikään. Täst se lähtee :)
P.S. Tääl on juna täynnä janttereita, ku on menossa Iron Maidenin keikalle XDDD sit ne huutaa ja örisee tääl kauheis jengeis XDDD
HUI äskön noi tuli pyytää matkaliput taas, sit ne ei uskonu et oon 15 -.-' sota perkele XDDD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti