"joskus tunne on sellainen et itkettää, oon niin hukassa ettei ymmärrä mistään mitään..."

Ja nyt on se tunne. Kaikki on mennyt tänään pieleen ja mikään ei ole hyvin. Kaikki mitä teen menee paskaksi, kaikki mihin kosken menee paskaksi. Jokaista asiaa seuraa saarnoja ja lisää saarnoja. Eikö auta, että toinen itkee? Mä olen kyllästynyt tähän joka aamuiseen ja iltaiseen ja päiväiseen rituaaliin, jolloin tunnen tehneeni jälleen virheen. Ei ole kiva nauraa kavereiden kanssa feikki naurua ja ajatella samalla miksi on taas tehnyt virheen. Ei ole kiva herätä ja tietää, että tänään teen jotain väärin ja joudun muistelemaan kaikki virheitäni taas koko päivän. Ei ole kiva mennä iltaisin nukkumaan jolloin kaikki virheet tulevat päähäsi ja nauravat sinulle kovaa ja tuskaista naurua. Ei ole kiva ajatella viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, virheitään. Ei vaan ole hyvä olla. Joka päivä tulee jokin päätettävä asia eteen vaikka joskus lykkäisitkin sitä se tulee silti seuraavana päivänä takaisin. MÄ EN HALUA TÄLLÄSTÄ TUSKAA. Mä en halua huomata jokaisen päätöksen jälkeen tehneeni väärän päätöksen. Mä en kestä tätä tuskaa joka on mun sisällä, mun ajatuksissa ja koko ajan kaikenlisäksi. Liikaa vääriä valintoja toistensa perään, eiks ne pian voisi jo loppua. Mun pitäs olla iloinen peruskoulu loppuu huomenna ja pääsee pois sieltä. Mut ei en mä oo onnellinen, ei mulla oo syytä siihen. Koulussa en joudu tekemään niin paljon valintoja, kuin kotona ja kun teen valintoja teen vääriä valintoja. Kaiken lisäksi asiaan ei tuo helpotusta kotiaresti, johon joudun jälleen kerran väärien valintojeni takia. Mä en yksinkertaisesti jaksa enää. Mä haluun vaan pois...