Sivut

torstai 10. toukokuuta 2012

"Mä toivon tätä sulle, kuolekuole..."

Jälleen lisää pettäviä kavereita, lisää rikottuja lupauksia, jälleen kaksinaamaisia "ystäviä". Kukaan ei ymmärrä, et tänkin hymyn takaat voi löytyy suruu. Kukaan ei usko, kun sanoo et on huono olla. Vaan pari on jääny enää auttamaan, mut ei nekään tiedä kaikkee. Kukaan ei voi ikinä tietää kaikkee, mä en pysty kaikkee teille kertoo. Ei se teistä johdu, se johtuu muista ja tietty musta. Sä et pysty enää kellekkään uskoutuu, sen jälkee ku sut on petetty useita kertoja susta ei enää vaan oo siihen. Nii monta kertaa oon taas kuullu "Hei sit sun kan tehään joskus nii ja niii..." Ja miten se päättyy?? Sihen, että sulle kenties kerrotaan et se juttu on niin Last season tai kenties niin et "Tein sen jo" On mukavaa, kun sun kanssa suunnitellaan, mutta ei toteuteta. On kivaa, kun ite saa jonkun vitun hyvän idean ja kaveri jonka kans seki piti toteuttaa väittää ideaa omakseen ja toteuttaa toisen kanssa. On kivaa kuulla susta puhuttavan paskaa, ihan sama missä oot. On helvetin kivaa, kun kukaan ei puolusta sua. On taas niin helvetin kivaa elämää... Haluun vaan vittuun tästä koko paskasta!

Ja todellakaan tällästä postausta ei pitänyt kirjoittaa, koska tätäkin on jo vältelty useampia viikkoja... Mut sit ajattelin et ki vittu täällä jo ollaan valmiiks ni ei jaksa enää esittää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti