No kerrotaas tämä asia sitten vielä kerran, vaikka se on jo useesti käyty läpi... Uskokaa nyt jo hyvät ihmiset et jos ei jaksa jokapäivästä kiukuttelua ni muhun ei todellakaan kannata tutustua. Koska mä oon sanonu useestu ja näköjään joudun sanomaan vielä useemmin asian, jonka sanon jo tutustuttaessa nimittäin: Mitä lähemmäks ihmiset pääsee mua sitä enemmän mä niille kiukuttelen ja työnnän kauemmas. Mut on feidattu niin usein heti ku on tullu läheisii ni mä en enää uskalla päästää ihmisii lähelle. Emmä tiedä tuleeks se kiukuttelu jotenkin testinä, et palaako toi vielä mun luokse vai tuleeks se yksinkertasesti ahistuksesta, et joku on päässy liian lähelle.
Sit on myös toinen asia, jonka olen käynyt myös monta kertaa läpi, en ehkä blogissa mut henkilökohtasesi ainakin. Nimittäin: Hiljaisuus, miks kaikkien ihmisten kanssa tulee sellanen ongelma vastaan et jos oon hiljaa ni oisin suuttunu. Ei se todellakaan mee niin, jos oisin suuttunu ni haukkuisin suututtanutta ihan kympillä, enkä todellakaan ois hiljaa. Voin olla hiljaa, koska a) Oon ihan omissa maailmoissa, jossain missä on hyvä olla tai erittäin huono. b) Oon surullinen, eikä sekään välttämättä johdu just susta. c) Oon ihan vaan yksinkertasesti väsyny, enkä jaksa just sillä hetkellä enempää. Tai sitten on myös se d) vaihtoehto mikä eilen kävi, että kone tilttas... joo joskus se voi olla jostain muustakin ku musta kiinni.
"Mietitkö vielä miks kasvojani, kyynelet nuolevat...."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti