Tuli ihana tunne, kun menin viemään roskiksen.(<-toi ei oo se jutun pääasia ;D)
Nyt on kevät! Ulkona on keväinen ilma, aurinko paistaa ja lämmittää ja linnut laulaa. Se tunne oli onnellinen, viimeinkin tämä pimeä aika päättyy.
Onnellisuus:
Mä muistan lapsuuttani. Nyt tarkoitan aikaa jolloin asuimme vielä Runosmäessä sisko, minä, veli, äiti ja isä. Aikaa jolloin jokaisena kesä viikonloppuina ja kesälomalla menimme mökille. Mä istuin autossa aina menossa sinne, mä hymyilin. Todellista hymyä, sellaista jonka kaikki huomasivat ja silloin mä olin oikeesti onnellinen. Ne kesälomat ja viikonloput, ne oli ehkä lapsuuden parhainta aikaa. Autossa muistan useita kertoja, istuneeni iskän kanssa etupenkillä ja iskä on kysynyt multa monesti "Mikäs noin hymyilyttää?" ja aina vastaus on ollut sama "Pääsen mökille". Mä istuin aina siinä terassilla ja leikkisin leluillani, aurinko paistoi ja lämmitti selkään mukavasti. Tai se kun grillattiin koko perhe illalla pihalla, naurettiin ja otettiin juoksukisoja veljen ja siskon kanssa. Tai ne Olympialaiset siskon ja veljen kanssa siellä pellolla. Tai kun leikittiin sellasilla pikkusilla sotilailla hiekkakasassa siskon ja veljen kanssa. Tai kun ajettiin kilpaa polkuautoilla. Tai kun oltiin lähdössä kaupunkii siskon ja veljen kanssa linja-autolla ja sisko lähti kauppaan ja sanoi aina jotain traagista, että mitä pitäisi tehdä jos bussi tulee ennen kuin hän ehtii takaisin. Tai kun mentiin mansikkamarkkinoille yhdessä. Ne oli onnellisia hetkiä, sellaisia hetkiä joita jokainen tarvitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti