Tuska

Sattuu, Sattuu, Sattuu joka puolelle sattuu. Kipu ei lopu hetkeksikään. Viimeksi mun ollessa pitkään kipeä sanoin, etten halua koskaa olla kipeä ja varsinkaan, että suussa(kurkussa/keuhkoissa) ei olisi mitään. Mutta tässä sitä taas ollaan. Ja epäilen tällä hetkellä jotain pahempaa mitä viimeksi. Tää tuska alkoi samalla lailla, mutta nyt se on erillainen. Ihan kuin joku raastaisi veitsellä koko ajan, pelkkä ajatuskin kammottaa mutta tää tunne sitäkin enemmän. Joka aamu herätyskellon soidessa toivon, että olisi hyvä olo ja pääsisin kouluun. Mut ei ei oo ollu, joka aamu joutunut jatkamaan nukkumista. Olemaan yksin surullisena ja lukemaan kuinka muut ovat pitäneet hauskaa. Se ei lohduta yhtää että muut pitää hauskaa, ihan niinku mua ei ois koskaan ollu olemassakaan. Se on ahdistavaa, todella todella ahdistavaa.