ssafkjasdjfsljaaa <-- noilla sanoilla voisi tätä päivää kuvata XDDD
Aamu alkoi, kun reippaasti lähdin kävelemään kohti pysäkkiä. Minun tuurillani kuitenkin heitin sitten perseelleni pihalle astuttuani 5 askelta eli olin sopivasti kohdassa johon ränneistä tyhjenee vesi. Eli kuten olettaa voi makasin syvässä vesilammikossa perseelläni heti aamu kahdeksalta, kuinka PIRISTÄVÄÄ! Siitä sitten juoksin itkien, huutaen ja kiroen sisälle ja huusin etten ehdi kouluun(bussi lähtee 8.15, meidän kohdalla on jo 16 yli ja lähden pysäkille aina 15 yli vasta) olin paskonut edellisenä iltana yhdet housut, joten olin joutunut ottamaan varahousut eli muita housuja ei ollut enää lisää... joutusin siis menemään kollareissa kouluun :S(nöyryyttävää) MUTTA kuitenkin bussi oli myöhässä ja oli vasta 19 yli meidän pysäkillä eli ehdin hyvin bussiin(onneksi!) Siitä kaatumisesta tiesin, ettei ollut tulossa hyvä päivä. Ja kuinka kävikään, koko päivä aivan perseelleen... Huonoja uutisia satelee minuutti minuutilta lisää ja lisää... Taas näitä päiviä milloin tekisi mieli vajota jonnekkin todella syvälle maan alle ja odottaa siellä kunnes kaikki on hyvin. Päivässä piristävää oli kuitenkin, että rakas Annikani tuli vihdoin takaisin kouluu<3
Päivän paskuudesta huolimatta yirtän, ihan tosissani yritä olla vajoamatta masennukseeni alas olemattomiin. Eli ajatellaan positiivisiä asioita! POSITIIVISTÄPOSITIIVISTÄ! Ainii plussaa on se, että kuviksen opettaja hihhhiiii Jörgen minun kirjoissani XDDD hyväksyi päättötyö ehdotukseni ainakin jotenkin :D Huomenna ois kässää :SSS En arvosta sitä opettajaa se on ihann beeebustaaa!! Sekin on ihan beebustaaa et meil ei liikas välttämättä ole luistelua vaan TELINEVOIMISTELUA! kauhein urheilulaji mitä mä tiedän! Ja siis koska siitä ei ole mulle mitään iloa, koska mähän en saa tehdä mitää kuperkeikkoja edes se kiellettiin multa lääkärissä, kun olin ööö 4lk. Mulla on niin heikko niska etten saa tehdä sellasia missä se voi joutua vähääkään liiallisen rasituksen alle. Ja muutenkin vihaan kaikkia renkaita yms mitä saan tehdä, ne on ihan typeriä.
Mut hei UUUJEA liikkapäivä on 9.2 vissiin ja meil on sellaset suunnitelmat et huhhhuh sitä odotellessa XDDD
Mua pelottaa mua pelottaa, että mut ollaan potkimassa ulos. Musta vain tuntuu koko ajan, että mulle käännetään selkä ja siirrytään kauemmas. Mun kanssa ei enää puhuta, mun kanssa ei haluta olla. Tähänkö tä sit kuitenkin päättyi? Jos olen sulle tai teille muille ylensäkään se mitä te mulle sanotte, että oon niin näyttäkää se. Mä en haluu, että mulle väitetään toista ja kuitenkin ollaan ihan eritavalla. Jos haluutte että mä lähden sanokaa se mulle suoraan, ei tietokonetta ei tekstaria vaan suoraan. Mähän meidät alkujaankin lähes erotin, joten en edes pelkää turhaa et musta halutaan eroon se voi olla ihan mahdollistakin. Mä en haluu pohtia koko ajan, kuulunko mä tähän porukkaan enää. Haluun mulle näytettävän sen, että mut halutaan pitää porukassa. Mä en aio sitä ruveta arvailemaan, mutta olis oikeesti kiva tietää. Musta tuntuu koko ajan, että te haluutte eroon musta. Mut ei ihme et tuntuukin, joka kerta te käännätte mulle selän ja suljette mut ulos porukasta. Te ette kuuntele mua ettekä puhu mulle. Te ette tee mun kanssa mitään ja mä jaan joka kerta yksin nurkkaan. Kertokaa mä pyydän kertokaa, mä kyllä lähden jos asia niin on.
Biisi tälle päivälle: lalalalalalalaaaa
mä en rakasta, että te valehtelette. Mut tänään tää biisi on iskeytyny sisälle, kuin nuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti